Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Niinpä niinkin, niin, niin... Tahdotteko nähdä kauniita sikoja, Grip?" Ylioppilas nousi heti seisoalleen. Hän tarttui hattuunsa. "Onko teillä niitä montakin, herra kapteeni?" kyseli hän innostuneesti. "Tulkaa! no, eihän se mitään tee, vaikka meidän täytyy mennä keittiön läpi ... tulkaahan tänne kuistin portaille!
Matin mielestä tuntui aika jotenkin pitkältä, ennenkuin hän kuuli kamarin oven avattavan ja tultavan porstuaan. Kun sitten kuistin ovi aukeni, seisoi hänen edessään keveässä työpuvussaan kaikessa kauneudessaan hänen oma armas Maijansa, jonka luokse hän niin suurilla ponnistuksilla oli rientänyt oli harppassut yhdessätoista tiimassa kahdeksan penikulmaa. Silloin oli valoisa kesäinen yö.
Mutta pian oli joku samanlainen ajatus jälleen säikeytynyt ja kun siitä oli hereille vavahdettu, kolmas, ja neljäs siihen asti kuin aamu jo sarasteli kuistin pimeään alukseen ja päivän hälinä alkoi. Vihdoin tämä mielentila muuttui taudiksi.
He olivat peranneet lepikköihin ja pensaihin suoran aukon rannalle asti ja hiekkakäytävän tarkoitus olisi nyt ollut ylettyä sinne, mutta se oli takertunut jonnekin suurien leppäkantojen luo ja oli jäänyt keskentekoiseksi, niin että se nyt, ryhdikkäästi alkaen ihan kuistin rappusilta, selvään viittasi aijotun tarkoituksen suuntaa.
Kun muori viimein läheni portaita, niin rovasti lähti ulos ja sanoi: »Täytyy mennä häntä tervehtimään. On niin lysti antaa hänelle kättä, on kuin hän tuonelasta toisi terveisiä.» Muori kerkesi jo kuistin viisipykäläiset portaat nousta ylös, kun rovasti meni vastaan ja tarttuen muorin käteen kovalla äänellä sanoi: Terve, vanhus. Olen teidän rovastinne, tulin teitä tervehtimään.
He läksivät taas liikkeelle ja alkoivat nousta kuistin rappusia jutellen entisestä kotipappilan puutarhasta. Kun he olivat nousseet ja aikoivat astua sisälle, seisoi oven pielessä Alina, odottaen että Johannes esittelisi tulokkaat. Kaikki katsahtivat häneen, Henrik ja Uuno niinkuin olisivat unohtaneet, että hänenkin piti olla vastaan ottamassa.
Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta näkymättömiin. Jäsentäkään liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensä. Hyppää kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, missä tämä oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa. Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti hän kuistin suussa kuskilla pysyttelevälle rengille ja antoi hänelle ohjakset.
No, entä Johannes, missäs hän nyt on? sanoi Uuno huomattuaan, että oli liian kauas omiin asioihinsa antautunut ja että oli ensin paljon muuta puhuttavaa. Tuolla hän tulee! huudahti Henrik, osoittaen taloon päin. He olivat tulleet ryytimaan veräjälle ja juuri rupesivat sitä avaamaan kuin Johannes jo laskeutui alas kuistin rappusia.
Isä Gerasim, kalpeana ja vavisten, seisoi kuistin vieressä, pitäen kädessään ristiä ja ikäänkuin ääneti rukoillen häntä tulevain uhrien puolesta. Torille asetettiin hätä-pikaa hirsipuuta. Meidän lähestyessämme, ajoivat Bashkirit väkijoukon hajalleen, ja meidät tuotiin Pugatshevin eteen. Kirkonkellojen ääni vaikeni; syvä hiljaisuus vallitsi ympärillä.
Kyllä tuo mies minua niin sapettaa!... Potkun tarvitsisi ulos talosta! No, kyllä minä tiedän! Taluttakaa te Savelan hevonen tuohon kuistin eteen! huutakaa mennessänne tytöille sinne navetan puoleen, että laittavat sen porsaskorin kärryille!... ja niin on kaikki valmiina, ettei muuta kuin ... mars vaan! Osaattepa te, emäntä!
Päivän Sana
Muut Etsivät