Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
«Maisteri, pidättekö jänispaistista?» kuiskasi Petrea veitikkamaisesti Jacobille. «Hyvä, Petrea!» kuiskasi veikko hänelle. «Pidättekö, Louise serkku kylmistä ruuista?» kysyi tilanomistaja Louiselta taluttaessansa hänet illallispöytään. «Pidätkö tilanomistajista?» kuiskasi Henrik Louiselle heidän palatessansa ruokasalista.
"Ei, ei, ystävä parka", kuiskasi hän, niinkuin olisi hän kuullut kysymyksen, joka kuvastui Bengtin katseessa, "tällä hetkellä en tunne muuta kuin samaa tuskaa, joka täyttää sinun rintasi..."
Kuin tullakseen vakuutetuiksi, että tämä ei ollut unta, vaan totta, että he elivät todellakin, että he kaksi tässä kävelivät todellakin! Pysähtyivät, vaihtoivat syvän silmäyksen ja puristivat lujasti kädestä toisiaan. Eikö totta? kuiskasi mies. Olemmehan me kaksi onnelliset? Nainen ei vastannut mitään.
He syleilivät toisiaan ja ottivat mykät jäähyväiset. Sitten auttoi Dominique häntä ottamaan kiinni portaista ja tarttui itsekkin niihin. Mutta hän kieltäytyi astumasta nappulatakaan alemmaksi, ennenkuin hän tiesi, että Françoise oli huoneessaan. Kun Françoise oli päässyt ylös kammariinsa, kuiskasi hän tuskin kuuluvasti: "Hyvästi minä rakastan sinua!"
Kuiskasi hän siinä hetken aikaa istuttuaan Joukon korvaan, joka oli ollut isänsä kanssa väijyksissä: Tapettiinko ne molemmat? Tapettiin. Kuka tappoi? Taru ampui Asloa sydämeen; siihen kaatui... Isä ampui Hilapan. Entä Ilpo? Kun kaatuivat, niin Ilpo löi kirveellä takaraivon puhki. Sillä sen omalla nuolellako se Aslon ampui? Sillä ampui ... selästä tuli kärki ulos.
"Kas, kas kun eivät raskisi sinusta luopua", kuiskasi Vikke Nenonen Petrille korvaan. "Minun mielestäni se olisi parasta ainakin teille itsellenne", selitti rehtori. "Olkoon sittä männeeks", tuumaili Petri. "Vaikkapa häntä sittä jeäpkii yheks vuuvveks vielä." Jonkun päivän kuluttua muutti Petri kuitenkin mielensä.
Vaan vetipä hän samassa minun käsipuolesta vähän syrjään. Käypä tuossa talossa, jonka portilla on suutarinkyltti, kuiskasi hän korvaani. Seurasin neuvoansa. No Kalle! Hyvää päivää! lausui muuan kartanolla oleva vaimonpuoli, jonka tunsin, sillä hän oli muutamia kertoja käynyt meillä. Mistä sinä nyt tulet? Kotoani. Tule sisään. Kuinka äitisi voipi? Hän ei ole täällä käynyt herran aikoihin.
»Ei ollut suinkaan juhlan hauskin osa, kun kuuli, miten hän koetti olla niin lyhyt kuin suinkin eikä kuitenkaan päässyt pitkälle» kuiskasi Johan Henrik. Mutta nyt vasta näytti hääpäivä Mortenille alkavan. Sorina ja eloisuus kasvoi, nuo kolme veljestä olivat laiminlyömättä itseänsä niin sanoaksemme kaikkialla läsnä.
Silloin he äkkiä kuulivat hänen laulavan suloisella lapsenäänellään pientä laulua, jonka Dora oli opettanut hänelle: Jonk' on turva Jumalassa, Turvassa on paremmassa, Kuin on tähti taivahalla, Lintu emon siiven alla. "Laulan pientä virttäni", kuiskasi hän salaperäisesti, onnellinen hymy huulilla, ja katsoi vuoroon isää, vuoroon äitiä, "sen me laulamme, lupaattehan, että laulatte sen kun kun "
Komissarius kuiskasi jotakin hänen korvaansa. Maisteri näytti kokonaan puusta pudonneelta. Se ei ole totta, hän sanoi kiivaasti. Kyllä, hymyili komissarius. Mutta maisteri on nähtävästi hermostunut. Maisteri Pouttu syöksyi ulos. Hän oli vielä aivan topertunut komissariuksen tiedon-annosta. Oliko se siis todellakin niin? Voiko mikään esivalta maailmassa käyttää sellaisia palvelijoita?
Päivän Sana
Muut Etsivät