Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Jos voisin jutella sinulle, mitä olen tehnyt, näkisit itse, että ainoastaan kosto on minulle tarjona. Voi, kuinkapa mielelläni tekisin jotain pelastaakseni itseäni näistä oman tunnon vaivoista! Kuinka toivon itselleni Oedipon kohtaloa, jolle, tarinan mukaan, Vaiheettaret olivat näyttäneet sen paikan, jossa hän viimein saisi levon.
"Kunniani puolesta," sanoi hän, "sievät kasvot, oikein sievät; mutta minä olen nähnyt niin paljon kauniita kasvoja matkoillani, että tuskin taidan mutta äläpäs! no tuhat tulimmaista! kun tätä oikein katselen tämä ei saata olla kukaan muu kuin prinsessa Aldegonda. Kuinkapa olisinkaan saattanut häntä unhottaa, joka on paraita ystäviäni?"
*Mutta*, jatkoi Heinonen keskeyttäen, jos mies pitää vaimoaan elämäntoverina, lapsia elämänsä ilona ja maataan elämänsä toimikenttänä ja perheen leivän ja ilon lähteenä, silloin sinun ajatuksesi on valhe. Ei missään tuolla lailla olla muualla kuin romaaneissa. Kyllä! En minä ainakaan usko, intti Vihtori päätä ravistaen ja heitellen jalkojaan. Kuinkapa sinä... Niin, en minä.
Kyllähän sitä joskus liikkuisi ulompanakin. Oletteko käynyt Helsingissä? En koskaan. Ettekö koskaan! Teidän pitäisi tulla sinne kerran. Kuinkapa sitä tulisi ... on niin vaikea päästä, eikä minulla ole siellä ketään tuttuja... Vaan kyllä minun välistä tekisi kovasti mieleni, varsinkin talvella. Ne talvet ne ovat täällä maalla kauhean pitkät.
Aagot rukoili tällä hetkellä alakuloisesti puolestansa joka liikkeellä kauniissa kasvoissaan; mutta se oli kuitenkin sisar, joka puhui veljen sydämelle, ja kuinkapa Aamund voisi käsittää sitä, joka oli niin kaukana hänen ajatuksistaan? "Pelkäätkö minua?" kuiskasi hän ja pani käsivartensa tytön vyötäisten ympärille.
Niinpä hän päätti itseksensä: että hän yöllä ikkunan kautta puhuttelisi vaimoansa, ikkunasta menisi sisään taikka: että hän kadulla astuisi, almua kerjäten, hänen eteensä taikka: että hän kirjoittaisi vaimolleen kirjeen, ilmoittaen olevansa täällä, vaan sitten samassa astuisi sisään omaan huoneesensa, ikään kuin eksyksissä. Kuinkapa oli hänen vaimonsa säikähtyvä ja riemastuva yht'aikaa!
Sama hento ja wiehättäwä käsiala kuin ensimäisessäkin kirjeessä; kuinkapa se toisin saattaisi ollakaan, sillä oliwathan ne saman käden, saman henkilön kirjoittamat. Kirje sisälsi niin lempeätä, mutta samalla wakawaa ja uskollista wastarakkautta, että sydän oikein hyppeli rinnassani.
Mutta kuinkapa te, kun tiesitte kykenemättömyytenne tuohon tappeluun, juuri äsken tarjositte tyttärelleni osallisuutta hallitusvallassanne? Se valta tietysti riippuu tuosta tappelusta, eikä Katri siinä voi teitä auttaa". "Te erehdytte, vanha mies", vastasi Eachin.
Varrottu vieras tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko, antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää. Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää. Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.
Vaan kuinkapa olisi kuulunut koskessa, vaikka olisit huutanutkin? Onko Kaisa sen nähnyt? Mitä se on nähnyt? vavahti Marja. En enää muista, sanoi Marja nopeasti. Vasta kosken alla toinnuin. Juha oli hetken aikaa vaiti ja mittaili puuta silmillään; sitten hän taas virkkoi, ääni värähtäen: Sitoivatko ne sinut siellä? Ketkä ne? Sepä se, ja ne sen toverit. Sitoivatko?
Päivän Sana
Muut Etsivät