United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Richard oli, niinkun saattoi odottaakin, yhä enemmän ja enemmän paatunut synnissä, eikä hän enää sitä edes hävennytkään. Ihminen on joko synnin herra tai sen orja. Pastori haki Richardin käsiinsä ja koki viimeistänsä, temmataksensa häntä ylös siitä kuilusta, johon hän oli vajonnut; mutta tämä kuunteli hänen sanojansa niukalla, vastahakoisella kohteliaisuudella; hänen vaikutuksensa ei auttanut.
Ja kaikk' ilahdellen huudahtaa: »Eloss' on hän! kah! se hänt' ei pitänyt! Oi, haudasta, kuilusta syvyydenkin Pelastunna hän on eläväisin hengin.»
Muuta valikoimisen varaa ei ollut. Juhlaan mennessään oli hän saattanut toivoa, että Vinitius ja Petronius saisivat Caesarin lupaamaan hänet takaisin Pomponialle, mutta nyt hän tiesi, että Caesar juuri heidän yllytyksestään oli siirtänyt hänet Aulukselta. Ei ollut mitään neuvoa. Ainoastaan ihmeen kautta hän voi pelastua tästä kuilusta, ihmeen ja Jumalan voiman kautta.
Epätoivon kuilusta kohoava Mikko tunsi sydämensä läikehtivän iloa, tuskallinen puristus oli lauennut, taas kangasti elämä rakkaana, entistä kalliimpana. Kaikin voimin puristaen hyvästeli hän nimismiestä lähteäkseen kotiin. Keskiviikon aamupäivällä oli nimismies juuri pukeutunut, kun Mikko saapui nimismiehen saliin kasvot hymyssä.
Kadotuksen kauhea henki Niin ilkeän sikiön loi, Se myrkyt sen herkuksi syötti, Sapet julman juomaksi soi. Näin kasvoi kauhistavainen Lohikäärme, mi maailmaan Kadotuksen kuilusta tänne Tuli myrkkyä oksentamaan. Se henkäsi vain, niin kaatui Tainnuksihin tuhannet. Se valoi myrkkyä suustaan, Monet murhaten ihmiset.
Kreivi tosin oli aina ollut liian ylhäinen voidakseen yksinkertaisesti alhaissäätyisten tapaan uskoa Jumalaan, joka johtaa maailman ja ihmisten kohtaloita; mutta nyt tällä hetkellä hän uskoi kohtaloon, kovaan kohtaloon, joka oli peräisin hornan kuilusta ja oli viemässä häntä tuhoon. Hän uskoi helvettiin. Hän oli siis astunut yhden askeleen lähemmäs uskon vuorta.
Ah, kaukainen jälkipolvi, mi teet kuin kerran ma, mi kurkoitat unikuvaa elon entävän kuilusta; se pettää, se pettää, se pettää kuin hän, jolle lempeni jää, pois, pois, ah ijäksi mennen ikityhjyyteen häviää. Maria! Miks suutelet mua, mun haaveeni haltiatar? Ma vaan olen kreivi von Fersen, sa Ranskan valtiatar.
Kun kaikki nousee ihmisen ympärillä idulle ja kasvaa, kun hän on antanut hedelmällisyyden ilman esteitä virrata, niin silloin saa hän hirmuisen muistutuksen siitä ikuisesta, pimeästä kuilusta, johonka koko maailma on joutuva, ja tämän muistutuksen saa hän sinä päivänä jolloin onnettomuus iskee hänen kimppuunsa, kaivaa ensimäisen haudan ja vie mukanaan rakastetun olennon.