Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
On, sir, vastasi kreivi Scheffer arvokkaasti, on onnettomampikin, nimittäin se, jonka täytyy taipua molempiin. Se on totta, virkkoi kuningas tyynemmin. Valtakuntani on voimaton, jokainen tuulenhenkäys saa kruununi horjumaan, enkä kuitenkaan tahtoisi vaihtaa Ruotsia Puolaan enkä kruunuani Stanislain kruunuun. Vielä on kolmas keino, ja vielä voin vapaasti valita.
Albanyn herttua on hieronut kauppaa minun kanssani, pyytänyt minua apulaisekseen, kun hän teiltä, herra prinssi, tahtoo ottaa henkenne! Hän tarjosi minulle täyden anteeksi-annon kaikesta, mikä on ollut, sekä suuren suosion vastaiseksi ajaksi". "Mitä muka minun henkenikö? Tottahan, arvaan ma, ainoasti arvelit sanoa: minun kruununi? Sehän olisi jumalaton teko!
Ei mikään kunnia voi teidän majesteetillenne olla suurempi kuin se, että olette valtakunnan pelastanut. Niinkö luulette? kysyi kuningas miettiväisenä. Voi, hyvä kreivi, pahanpäiväinen myssy on tällä hetkellä enemmän arvoinen kuin koko minun kruununi!
Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa: Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, mä kukissa loistan niin sorjana tanssin mä, valio maan, pois huoleni poistan. On kruununi vihanta, kaunoinen, mä kukissa loistan. Ei kruunua toist' ole vertaa sen, pois huoleni poistan.
Hän oli minun kruununi, niinkuin olimme sen kirjoittaneet hänen ehtoollistodistukseensa ja sentään hänen... Ah, herr kirkkoherra, koska näkee lapsensa syövän ja kuinka syöminen sille maittaa, kuinka paljon eikö ihastu siitä, jaa seitsemän kertaa enemmän kuin jos itse söisi.
Hei, siinähän Nyyrikki kruununi tuo! Sen löysitkö ristinpuulta, missä karsikot huojuu? Siitä mä viis, siin' onhan ne helmyet tallella? Siis sinipiiat ja keijuset karkelohon, nään tuolla jo nousevan auringon ihan Ahtolan lahden suulta.
Nyt hyvästit ja erot vain, ja oiti! KUNINGAS RICHARD. Siis kaksois-ero! Kaksois-avion Puratte, häijyt: mun ja kruununi, Ja sitten mun ja puolisoni välin. Pois suutelen nyt valan väliltämme: En toki; suutelollahan se tehtiin.
Kruununi kautta, te olette huono ihmistuntija. Olisipa sekin laitaa; tuommoisen kuninkaan levittäisi tanskalainen voileivälleen ja söisi makeaan suuhunsa. Mutta koska meidät tunnetaan, en tahdo kauemmin salata, keitä olemme. Ystäväni, minä olen kuningas! Tänne viilipytty! Reutercrantz asettui käskevän juhlalliseen asentoon.
Nyt nähkääs, kuinka itseni ma tyhjään: Pois raskaan taakan annan päästäni, Pois kädestäni jäykän valtikan, Pois vallan kopeuden sydämmestä. Voiteeni huuhdon omin kyynelin, Pois kruununi ma omin käsin annan, Pyhän arvoni ma omin kielin kiellän, Lupaukset, valat omin suin ma päästän. Pois vannon kaiken majesteetin loiston, Maat, saatavat ja verot luovutan, Epuutan käskyt, säännöt, asetukset.
Minä isiltä kuningaskunnan sain, mutta pilvissä vain ja pilvet vaihtuu, haihtuu. Minun kuningasmanttelini on yö ja mun kruununi kivet on tähtivyö, ja jos muut ovat kaikki mun jättäneet, mua seuraa muistojen saattueet, mua seuraa salaiset unelmat ja mun suuren sukuni vainajat.
Päivän Sana
Muut Etsivät