Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. syyskuuta 2025
Hetkisen perästä jatkoi hän hiljaisella, väräjävällä äänellä: "Sinä tulet olemaan samaa sielua kuin minä, sinä tulet olemaan minun rakkaimpani maailmassa. Sydäntemme sykintä tulee olemaan yhteinen, yhteinen rukouksemme ja kiitollisuutemme Kristusta kohtaan. Oi armaani!
Muista myöskin, että tätä elämää seuraa toinen, ikuinen." "Tiedän!... Kuulinhan, pääsi Vinitiukselta, joka kalpein huulin keräsi ilmaa keuhkoihinsa. Mutta, katso herra ... en saata. Jos tarvitaan verta, niin rukoile Kristusta että Hän ottaa minun vereni... Olenhan soturi. Minä tahdon kärsiä hänelle määrätyt tuskat kaksinkertaisina, kolminkertaisina, kunhan hän pääsee vapaaksi!
"Mutta Eva", minä lausuin, "jos ukkonen olisi yli-enkelin ääni! Minä aina pelkään, että jokainen ukkosen ilma on ehkä vihan päivän alku tuo kauhea tuomion päivä. Mitä sinä silloin tekisit?" Hän oli tuokion ääneti, mutta sanoi sitten: "Minä luulen, että ottaisin krucifixin ja rukoilisin ja koettaisin pyytää Herraa Kristusta muistamaan, että hän kerta kuoli ristinpuussa meidän tähtemme.
Ja se, joka halveksuu työmiestä, se joka pitää häntä alhaisena, siitä syystä että hänen kätensä on karhea ja hänen vaatteensa kulunut, se olisi myöskin halveksinut Kristusta, sillä varmaan oli tuo pyhä käsi, joka paransi sairaita, siunasi lapsia, kova ja karhea kovasta ruumiillisesta työstä.
Ja kova kauhistus kuvausi imettäjän kasvoissa ja hän istui suorana ja jäykkänä, kädet ristissä, peläten, että hän saisi kuulla jotakin uutta. "Voi armaiseni. Ei löydy mitään tämän uutisen kaltaista. Minä pelkään, että sinä kuolet, ei kauhusta, vaan ilosta." "Ilostako?" Imettäjä tarttui Helenan käteen ja yritti puhumaan, mutta ei kyennyt. "Hän on kristitty. Hän saarnaa Kristusta.
Mainittu puu on tiedon puu, mutta se merkitsee tässä yhteydessä myös Rooman valtakuntaa, joka ennen Kristusta oli vailla tosi hengellistä elämää. Kristus ei nauttinut tiedon puusta eikä tavoitellut maallista valtaa ja rikkautta.
Näin sanoen laski apostoli molemmat kätensä tytön päälaelle, nosti silmänsä taivasta kohti ja siunasi hänet. Hänen kasvoistaan paistoi taivaallinen hyvyys. Mutta Crispuksen mieli oli murtunut ja nöyränä hän alkoi selittää: "Olen rikkonut laupeutta vastaan, mutta minä luulin, että hän asettuisi Kristusta vastaan, päästämällä sydämeensä maallisen rakkauden..."
Hän koki selittää hänelle, että Kristuksen täytyi kärsiä, koska sovinto-uhri oli välttämätön; kuinka koko piplia näyttää, niinkun Johannes Kastaja, osoittavan Kristusta semmoisena "Jumalan karitsana, joka poisottaa maailman synnit"; sillä Hänen kallistetun päänsä päälle on Herra Jumala laskenut kaikki meidän syntimme.
"...Ja olet pretoriani?..." "Olen, kunnes joudun tuonne," vastasi soturi vankilaa osoittaen. "Minäkin palvelen Kristusta." "Ylistetty olkoon hänen nimensä! Minä tiedän sen, herra. En saata päästää sinua vankilaan, mutta jos kirjoitat kirjeen, niin annan sen vartijoille." "Kiitän sinua, veljeni!..." Hän painoi soturin kättä ja läksi. »Pileolus» oli jo lakannut painamasta hänen päätään.
Englantilaiset ovat selvästi jääneet kiini vanhaan Testamenttiin; he paisuvat kymmenyksistä, ikäänkuin olisivat juutalaisia, jotka olivat 100 vuotta ennen Kristusta, ja he katsovat Jumalan maallisen siunauksen aivan vanhan Testamentin kannalta palkaksi, jonka Kaikkivaltias antaa heille niistä asioista, mitä he ovat hankkineet.
Päivän Sana
Muut Etsivät