Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Cineas tahtoi tulla Helenan kaltaiseksi. Filosofin järkiperäinen usko ei kuitenkaan ottanut totellakseen pelkkää sydämen halua ja niin tahtoi Cineas lähestyä Kristusta, mutta yhä vielä hänen järkensä esteli ja vastusti ja työnsi hänen takaisin.
On muoto musta kuni Erebus, Ja katse kolkko, tuima, toivoton! Ken olet, lausu, kurja onneton? Jo lienee täyteen tullut kadotus, Kosk' ulos sieltä sinut oksentaa, Voimatta niellä palaa kauheaa! JUUDAS: Ei syökse helvettikään kidastaan Mun kaltaistani toista maailmaan: Ma olen mustempi, kuin saatana, Sill' olen ollut läsnä Kristusta.
Hänen silmänsä aukenee uudella tavalla personallisuuden vaistoille ja haluille. Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei osannut niitä arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja avulla sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja toisille personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla.
Mutta Placidia vastasi: "isäni, minä olen valmis tottelemaan sinua kaikessa, pyytämättä siitä mitään palkkaa, sillä tiedän kyllä, että lapsen pitää totteleman isäänsä. Mutta Herra Jumala on meidän kaikkien isä ja häntä meidän pitää rakastaman ja totteleman yli kaiken muun maailmassa. En siis voi milloinkaan kieltää Herraani, Kristusta."
Hän ajatteli Kristusta ankarimmaksi tuomariksi, koska Hän oli kaikkein hurskain; ja juuri lause "Jumalan vanhurskaus" oikein tuskastutti häntä. Ei niin, että hän alinomaa oli näin alakuloisena. Välisti hän riemuitsi kuuliaisuudestansa ja tunsi, että hän messu-uhrin toimittamalla ansaitsi Jumalalta palkintoa sekä itselleen että muille.
Hänellä lienee siihen aikaan ollut jonkunmoinen rakkauden-tunne minua kohtaan, vaikka rikkaus, ylpeys ja kunnianhimo sen sittemmin olivat tukehduttaneet; niin, tämä oli minusta samoin kuin joku antaa lapselleen nimen Emanuel, vaikk'ei hän rakasta Herraa Kristusta, eikä Häntä edes ajattelekaan. "Kerron teille mintähden olin niin murheissani, kuu en saanut seurata isää ja äitiä", sanoi hän.
Mikään ei enää houkuttele häntä, ei mikään maistu miltään, ei tiedä mitä tehdä, kuinka elää. Hän on yhtä valmis seuraamaan Kristusta kuin vainoamaan häntä. Hän ymmärtää hänen oppinsa ylevyyden, mutta samalla se on hänestä voittamattoman vastenmielinen. Hän ymmärtää, että vaikka hän omistaisikin Lygian, niin ei hän omistaisi häntä kokonaan, sillä hänen täytyisi aina jakaa hänet Kristuksen kanssa.
Kun Lygia käski häntä menemään levolle, palasi hän Petroniuksen luo ja käveli aamuun asti edestakaisin atriumissa. Usein tapasivat orjat hänet polvillaan, kädet korotettuina taivasta kohti tai otsa painettuna maata vasten. Hän huusi avukseen Kristusta, sillä Hän oli hänen viimeinen toivonsa. Kaikki toiveet olivat pettäneet. Yksin ihme saattoi pelastaa Lygian.
Kuitenkin piti toista muistaa eikä toistakaan unhoittaa. Mutta apulainen tunsi apukeinon. Hän toimitti apua tarvitseville kotirohtolan: hän levitteli seurakuntaan halpahintaisia raamatuita. Raamatulta neuvoi hän ensitilassa apua etsimään ja erittäin noudattamaan suurinta lääkäriä, Kristusta.
"Sentähden, kallis veljeni, opi tuntemaan Kristusta ja Häntä ristiin-naulittuna, opi ylistämään Häntä ja, kun olet epätoivossa itse puolestasi, lausumaan 'Herra Jesus, Sinä olet minun vanhurskauteni, mutta minä olen Sinun syntisi, Sinä olet ottanut päällesi minut ja antanut minulle, mitä oli Sinun; Sinä olet ottanut päällesi, mitä Sinä et ollut, ja antanut minulle, mitä minä en ollut. Varo, ettet pyri semmoiseen puhtauteen, ettet ole mielestäsi enää mikään syntinen; sillä Kristus asuu vaan syntisten tykönä.
Päivän Sana
Muut Etsivät