Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Ei kukaan muu kuin eräs vanha pappi tuli toisinaan hänen vankihuoneesensa, hänelle, niinkuin sanansa kuuluivat, uskon-opin lohdutusta antamaan. Mutta tämä vanha mies, joka kyllä aivan hyvin taisi messunsa lukea, ei tuntenut ihmis-sydäntä vähääkään, ja oli itse niin taidotoin kristin uskon syvemmässä käsityksessä, ett'ei voinut sydämmen haavoja parantaa.
Hän eli jumalista elämää ja käytti osaksi sitä rikkautta, jonka hänen vanhempansa olivat jättäneet hänelle, sillä auttaakseen köyhiä. Hän tunnusti Kristin uskoa ja osoitti tätä niin sanoista kuin toimessa. Kun häntä tahdottiin pakoittaa luopumaan hänen uskostaan ja rukoilemaan epäjumalia, vastasi hän: "Se, joka minua tunnustaa ihmisten edessä, häntä olen minä myös tunnustava isäni taivaassa."
Hän elää siis ja tervenn' On! Tämä tieto parhaimmista paras! Mut herra prior, pispan tahto on En omasta mun tahdostani puhu! Ett' tuodaan lapsi jälleen kotia. Sen kautta ehkä voidaan saada Lalli Tunnustamahan Kristin uskoa. ANDRAEAS. Kuin? Kotia? Se ompi mahdotointa! En tahtoisi tuon raukan Sydäntä raskauttaa uudella Surulla katkeralla!
Miehissä rientää Ruotsin sotajoukko Sinulle kostamaan. Oi pakene! Pois vierahille maille lähde heti! Omista siellä Kristin pyhä oppi Ja uhraa katumukseen elämäs Ja parannukseen! Sillä tavalla Voit päästä taivaan armon helmoihin Ja välttää koston. LALLI. Hädän aikana Vaan konna lähtee synnyinmaastansa! KERTTU. Et lähde ... hylkäät neuvon viimeisen, Kuin nousee huulilleni... Taivaan Herra!
PISPA HENRIK. Tämä asunto Siis vainoojamme Kitkan on. Niin kolkko Se on kuin on sen omistajan mieli. JOHANNES. Juur' ihan tälläiseks', näin jylhäksi Ja tuiki pimeäksi kuvasi Mun mielikuvitteluin huonetta Tuon Kristin opin julman vihollisen! ANDRAEAS. Jok' on niin monta, monta pensasta Surmannut Herran viina-mäessä, Ett' on hän kadotukseen vikapää Ja tuleen helvetin!
Tämän kirjan 6:dennetta virttä lauletaan Wenäjän Karjalassa, ja eikö lieneki pian paras tieto, mitä heillä Kristin uskosta siellä tienoin on. Kuinka surkiaan pimeyteen he tämän uppiniskasuutensa ja opettajiensa ylenkatseen kautta ovat joutuneet, sen asian mahtaa nykyinenki Neitsy Maarian virsi osottaa. Melkein koko virsi on tyhjää juorua, jolla Raamatussa ei ole pienintäkään perää.
"Vai villiuskossa!" tiuskahti Katri. "Niinhän maailma aina pilkkaa Jumalan lapsia, mutta missäs uskossa sinä itse olet? Menepäs kerran itseesi ja ajattele mitä rauhaasi sopii, niin et suinkaan hauku muita villiuskoisiksi enää. Missä uskossa olet, sanopas?" "Kristin uskossahan tuota olen, ainakin tähän asti, ollut", vastasi Kalle, "ja käynyt kerran vuoteen ripillä, niinkuin muutkin ihmiset."
JOHANNES. Ja huutaa avuksensa Lempoa, Jok' ompi olennoista saastaisin! MAUNU. Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi Hän siteensä ja surmas vartiansa. Tään tehtyänsä läksi pakohon! JOHANNES. Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; Jos kurjan henkes tahdot pelastaa, Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon! SORRI. En ikinä!
PISPA HENRIK. Jaa, säälimätöin on hän tosin ollut Ja miekkans' iskusta on moni kuollut, Mut katso Herra hänen puolellensa Ja keksi keino hänen autuuteensa! Sa jolle kaikki mahdollista on Ah, saata hänkin Kristin uskohon! En tunne iloa ma suurempaa, En voittoa niin aivan jaloa, Kuin ristin vihollisten kääntymys Luo ennen vihaamansa Vapahtajan! Ei mikään ylevämmin todista Uskomme taivaallista kotia!
PISPA HENRIK. En lähde. Vaan Kristin oppia myös hänelle Mä pelkäämättä tahdon saarnata Ja sanan tutkaimella avata Tien hänen rauhattomaan sydämeensä. KERTTU. Hän murhaa teidät! PISPA HENRIK. Herran kädessä On henkeni, ei heikkoin ihmisten. KERTTU. Oi menkää kuitenkin! Ma tunnen Lallin. Hän yhtä ankara on vihollinen Kuin on hän uskollinen ystävä Ja hellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät