Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Helpostihan lukija käsittää, että nuori soturi rakensi aika korean pilvilinnan sille perustukselle, että tornityttö, jonka laulua hän niin suurella halulla oli kuunnellut, ja mestari Pietarin kaunis juomanlaskija oli sama kuin tämä korkeasukuinen, rikas kreivitär, joka oli lähtenyt pakoon vihattua kosijaa sekä lääniherranvaltaansa väärinkäyttävää, väkivaltaista holhoojaa.
"Ketä odottaa hän?" kysyi kreivinna innokkaasti. "Oh, se on hyvin romantinen historia", vastasi lääkäri hymyillen. "Ai, kertokaapa se sitte minulle!" huudahti kreivitär kiihkeästi. "Olkoon menneeksi; noin kymmenen vuotta sitten oli hän kotiopettajana suuressa herrastalossa. Siellä oli nuori tytär, kuten kerrotaan, viehättävä, kaunis tyttö, tuskin 17:n vanha, johon kotiopettaja tietysti rakastui.
Puna peitti Lisaveta Ivanovnan kasvot; hän ryhtyi taas työhönsä ja kumarsi päänsä kanvassikankaan yli. Samassa tuli kreivitär, valmiiksi puettuna: Käske, Liisa, valjastamaan vaunut ja lähdetään ajelemaan. Liisa nousi ompelupuiden takaa ja alkoi korjata työtään. Mitä, muoriseni! oletko sinä kuuro, vai? huudahti kreivitär. Käske pian valjastamaan vaunut.
»Vielä hetkinen vain, serkku Crévecoeur», sanoi kreivitär Isabella, »ja sallikaa minun antautuessani teille tehdä ehtoja niiden hyväksi, jotka minulle kovassa onnessani ovat olleet apuna. Antakaa tämän kunnon miehen, minun luotettavan oppaani, vahingoittamatta palata takaisin kotikaupunkiinsa Lüttich'iin.»
Heidän jouduttuaan kahden kesken tarttui kreivitär Ester puolisonsa käteen sanoen: Minulla on sinulle pyyntö tehtävänä! Mitä voit pyytää, jota en heti paikalla olisi valmis iloiten täyttämään? kysyi kreivi. Että luovut jostakin, vastasi hän. Minä suostun ehdottomasti. Sinun tähtesi voin luopua kaikesta paitsi sinusta itsestäsi. Mutta jos minä nyt juuri sitä ainoata sinulta pyytäisin?
Tahdoin vaan karkoittaa ihailijasi voidakseni sanoa sinulle ajatukseni. Minun mielestäni on se hyvin tärkeä asia meidän perheellemme, että sinä, kreivitär Dotzky, syntyisin Althaus, et pane mainettasi alttiiksi.
Ja samassa ojensi kreivitär hänelle vihreisiin, vähäisen kullalla silattuihin sahviaanikansiin sievästi sidotun muistikirjan; kannet osoittivat kumminkin selvästi, että sitä usein oli auottu. Kustaa Bertelsköld avasi kirjan ja luki sen ensimmäiseltä sivulta Ebban käsialalla kirjoitetut sanat: "Voittojen kirja Kustaa Aadolf Bertelsköld. Anno 1700." Tämä koski karoliinin sydämen herkkään paikkaan.
Niinpä niin, mitäs minun pitikään sanoman? Sanokaa mitä sanotte, mutta minä olen ollut täällä mestari Aataminkin aikana; se mikä on väärin saatu, se pian kaatuu. Ja sentähden tässä hän taas korotti äänensä ajattelen minä, että kreivitär saapi tyytyä siihen, mitä talo tarjota taitaa.
Kynttelit vietiin pois; huonetta valaisi ainoastaan lamppu jumalainkuvain edessä. Kreivitär istui aivan keltaisena, liikuttaen riippuvia huuliaan ja kiikutellen ruumistaan oikealle ja vasemmalle. Hänen sumeissa silmissään kuvautui ajatuksen täydellinen poissa olo; katsellessa häntä, olisi voinut luulla, että hirveän ämmän kiikutus ei ollut vapaatahtoinen, vaan salaisen galvanismin vaikuttama.
Te näette minulla olevan, puhuakseni teidän tapaanne, pyhiä oikeuksia." "Turmella myös tämä lapsi? Ei, rouva kreivitär! Jatkakaamme puhettamme. Tuskin vielä aavistitte asian laitaa, kuu jo poikanne sai käskyn lähteä Pietariin. Kuka toimitti hänelle sen?" "Minä. Jollakin tavalla täytyi estää tuota onnetonta yhtymystä." "Olkoon niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät