Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Vankien kulkiessa yksitellen kopeistaan pihalle olivat kävelyvartiat, yhtä lukuunottamatta, hajaantuneina pitkin niitä käytäviä, joita myöten kunkin vuoron vankien tuli kulkea. Niinpä oli Omnapuullakin paikkansa eräässä käytävän käänteessä. Jos nyt esim. Kyösti M:llä oli kirjelippu veljelleen, pisti hän sen Omnapuun sivu kulkiessaan huomaamatta tämän kouraan.
Hänen miehensä lausui heti mielipiteensä: Minun mielestäni on asia hyvin yksinkertainen: pistän hänelle vähän rahaa kouraan ja lähetän hänet hiiteen kakaransa kanssa. Mutta Jeanne joutui siitä pahoille mielin, hänen sydämensä kuohahti: Se ei tapahdu koskaan, ei koskaan. Tuo palvelustyttö on minun rintasiskoni ja me olemme kasvaneet yhdessä.
Vinitius veti kukkaron vyöstään ja viskasi sen Chilonin kouraan. "Siinä saat, ja ole nyt vaiti." Kreikkalainen tunsi, että kukkaro oli harvinaisen raskas, ja se rohkaisi hänen mieltään.
Se on minusta kuin joku ihan suoranainen maailman menoon puuttuminen... Niin, se on vaikuttanut vihollisiinkin ... minä olen sen usein huomannut... Niin, niin, kun näen tämän talon täynnä meidän väkeämme, niin on se minusta kouraan tuntuva todistus siitä, että oikeus sittenkin maan perii. No niin, minä puhun siitä kohta pitemmältä, kunhan ensin saan sinut vihityksi. Aiotko puhua ... elä huoli...
Paremmalla sijalla oli silloin miehen mieli. Aamusella alkoivat vieraat lähteä, lähtiessään pistelivät lantteja morsiamen kouraan morsianavun nimellä, vaikka mielessä lie ollut nimenä köyhänapu. Mutta summa oli se, että keräysi lopuksi niitä rahoja 40 markkaa. Suuri apu oli meille. Nyt sain maksaa velkani, jonka otin oppirahaksi. Sitte ostettiin lakki ja kengät.
Sillähän minä paraasta päästä elän, että tietojani muillekin annan», vastasi tietäjä. »Niin, niin, kyllä ymmärrän», sanoi ukko ja otti kukkarostansa hopearahan, jonka hän antoi luiskahtaa tietäjän kouraan.
Lähtiessä sanoi äiti: Kun nähnet vieraan miehen metsässä, anna tämä kannikka ja nämä piiraat, ja hän pisti ne vyöliinansa alta Joukon kouraan. Jo eilen näin. Vaan et sanone kenellekään. Ei ole sen tieto paras tieto, mutta parempi on kuin Panun. En minä hänen uskostaan, mutta Annikin on veikko. Suultaan yöllä suosta löysin ... sitä paha heittää. Mikä paha?
Hällepä vastasi näin, sanan virkkoi kohta Akhilleus: "Etpä nyt, Antilokhos, mua turhaan kiittänyt, toisen puoli talenttia palkintoos panen vielä ma kultaa." Virkki ja kullat kouraan toi, ilahuttaen saajan. Vaan uropiiriin nouti nyt vankan, vartevan peitsen Peleun poika ja toi kera kilven, toi kypärinkin, jotk' oli riistänyt Patroklos, Sarpedonin kaatain.
Sinnehän oli niin mukava hevosensa sitoa valmiiseen ruuheen kauppamiehen makasiinin eteen, nostaa voi-astia kärryistä ja kantaa se puotiin. Sillä sitten suorittaa talvellinen puotivelka ja saada itselleen sikari suuhun ja emännän kouraan naula kahvia.
Jop' on uskoi Suomen kansa, kouraan tarjottuun jo tarttui, lieto luontui laulantansa, kaikkialla riemu karttui, kuuli hongat kummaksensa, kuinka lauloi maassa hallan kansa virttä vapautensa kerran kera vieraan vallan. Yleiseen kansalaisjuhlaan Kansallisteatterissa 25/3 1917.
Päivän Sana
Muut Etsivät