Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Silloin lensi yht'äkkiä ovi selälleen ja vieras mies astui pirttiin. Tulija oli parrakas sotamies, päässään leveä, komealla kotkan sulalla koristettu leirilakki, hänen asetakkinsa oli keltaisesta villavaatteesta ja kupeellaan oli hänellä pitkä miekka sekä kädessä nuijapäinen keppi. Kengät olivat matalavartiset, leveäsuiset anturat.
Kuin haukka, joka hupustansa pääsee, lyö siipiään ja päätä kääntää, tahtoo upeilla sekä uljuuttansa näyttää, niin näin ma käyttäytyvän kotkan, jonka he muodostivat, jotka lauluin, yksin taivaassa tunnetuin noin kiitti Herraa. Se alkoi: »Hän, ken mittarinsa käänsi maailman ääriin ja niin paljon siihen salaista, julkistakin järjesteli,
Savusta mustunut Kristuksen kuva levitti rististä käsiänsä sen yli, ja kappale suru-harsoa ynnä kuihtunut kukkas-seppel riippui sen päällä. Se oli synkkä taulu ja Wapun ilo lensi kohta pakoon. Hän pani kotkan aidalle, avasi oven ja astui sisään ahtaasen porstupaan. Pienen kyökin ovi oli auki, takassa paloi valkea. Joku työskenteli siellä sisällä.
ett' oivaltaisit, kuinka väärin tekee ne, jotka nousee keisar-kotkaa vastaan sen anastain tai sitä uhmaellen. Näe, mikä voima kunnioitettavaks sen tehnyt on!» Hän tuokiosta alkoi, kun Pallas kuoli kotkan vallan vuoksi. »Sa tiedät, Albass' asui vuosisataa se sitten kolme, sikskuin taistelohon sai kolme vastaan kolmea sen vuoksi.
Jos hän olisikin luopunut siitä, olisi se kuitenkin aina palannut hänen luo, ja että hän voisi tappaa tuota uskollista eläintä, se aatos ei hänen päähänsä pistänyt, tapahtui mitä tahansa. Nyt hän todellakin oli Kotka-Wappu, sillä hänen kohtalonsa oli nyt sidottu Kotkan kohtaloon.
Kun poika oli kertomuksensa lopettanut sieppasi Wappu paimen-sauvan seinältä, heitti kotkan olkapäällensä ja astui ulos. Mene! käski hän poikaa ankaralla äänellä, ja kohta oli pieni karja koossa, maito-astiat sisäänpakatut ja matkue liikkeellä. Wappu ei puhunut sanaakaan.
Niin saattoi hän välttävässä asussa astua schrandenilaistensa eteen, jotka nyt olivat joutuneet hänen käsiinsä toisin tavoin kuin hän oli aavistanut. Samaan aikaan, kun Boleslav ratsasti kotiseutuaan kohden, asteli »Mustan Kotkan» perähuoneessa luutnantti Merckel tuimimmasti tuohtuneena edestakaisin.
Hänen tätä tehdessään kuuli hän vahvan suhinan huoneessa ja näki kesyn kotkan pihalta lentäneen sisälle vielä sulkematta olevasta ikkunasta. Hän riensi nyt sulkemaan ovea, mutta ennenkun hän sinne ennätti, oli kotka salaman sukkeluudella mennyt siitä sisälle, iskenyt kyntensä makaavan lapsen vaatteisin ja nosti nyt siipensä lentääksensä pois.
Pari kertaa yöllä hän nousi ja meni Wapun ovelle kuuntelemaan kuinka hänen oli laita. Hän puhui ja houraili paljon, ja kerran Nikodemus selvästi kuuli hänen puhuvan kotkasta. Aha, arveli hän, varmaankin näki hän kotkan kun tuli tänne. Nyt hän vieläkin unessa sitä pelkää. Varhain seuraavana aamuna ennen aamiaista levottomuus taas ajoi Leander'in ulos. Vasta päivällis-aikana palasi hän kotia.
Mutta milloinka on rakkaus tämmöisistä esteistä huolinut. Yhtenä yönä ilmautui sulhanen ystäwäjoukon kanssa appensa linnan edustalle, joka oli korkean, jyrkän kallion huipulle rakenuettu niinkuin kotkan pesä. Tyttö joka ennalta oli saanut salasanoman, solautti silkkiset tikapuut ikkunastaan alas.
Päivän Sana
Muut Etsivät