Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Silloin ovi seinän takana taas aukeni ja kaksi astui hiljaa sisälle, Johannes ja Alina. Henrik kuuli selvästi, että Alina itki katkerasti. Sitten kuului, että he riisuutuivat ja menivät vuoteihinsä, mutta eivät puhuneet sanaakaan keskenään. Henrik oli otaksunut, että Alina lähti aikeessa jättää kotinsa, ja hän oli luullut, että jokin suuri ratkaisu oli tapahtunut.
Minä en käsitä mikä vetovoima paikalla olisi Melvilleen nähden; hän ei usein siellä käy, minun luullakseni se ei hänen kotinsa ole." "Mr Melville näyttää olevan maalari, ja teidän sanoistanne päättäen, etevä maalari." "Minä en luule hänellä olleen menestystä ennenkuin tänä vuonna. Mutta varmaankin te näitte hänen kuviansa näyttelyssä?" "Minä häpeän sanoa, etten ole näyttelyssä ollut."
Nyt oli Liisa ollut jo neljättä kuukautta naimisissa, emäntänä eräässä vanhassa hökkelissä Lehtolan kylässä, jonne tohtori oli asettunut asumaan. Liisa ei ollut tosin tottunut loistavaan eikä lellittelevään elämään, vaan päin vastoin mitä suurimpaan yksinkertaisuuteen, mutta hänen uusi kotinsa oli kurjempi kuin hän koskaan oli voinut aavistaa.
Taneli Tapanainen oli hänen oikea nimensä, mutta sanottiin aina kylän kesken Törsövän Taneliksi, kun kotinsa pieni ruunun talo oli Törsövän lammen rannalla. Kaunis, mustatukkainen ja mustaviiksinen, kolmenkymmenen vanha mies. Oli muutamia vuosia palvellut vapaaehtoisena kaartissa, mutta eronnut siitä, hänen oli muka sääli ja synti syödä ruunun ruokaa, kun ei ollut sotimista eikä tappelemista.
"Miten niin", kuului rovastinnan sanat ja hieman tulehtunein kasvoin kääntyi Jokilahden emäntään todellakin kuulemaan miten sen vieraan laita oikeastaan on. "Se hänen kotinsa, kun on tämän pappilan maalla", alkoi emäntä, "ja sitäpaitsi pappilan oma.
Nyt Juken hartiat vetäytyivät enemmän kalttoon, suu enemmän väärään ja pää enemmän taakse päin kekalleen, käyskellessä kotinsa tienoilla kertoillen työmiehilleen miten häntä pidetään miehenä tuolla muussa maailmassa ja näytellen työmiehille sitä velkakirjapakkaa ja vakuutteli: »Minä isäntä olen, minä sitä isäntä olen.» Nyt sai Jukke asian nimeä kyläilemiseen.
Heikki katseli oudostellen ympärillensä. Tämäkö oli hänen kotinsa tämä vieras, hänelle tuntematon maailma! Oliko todellakin niin, että hänen täytyisi, pysyvän vaikutusvallan heihin saadakseen, oppia kaikki nuo pikkuseikat, jotka kuuluivat heidän elämäänsä kaikki nuo peltojen, aitojen, tallin ja navetan pikkuseikat? Ja oppia ne niin, että hän pystyisi heitä neuvomaan, olisi heitä etevämpi?
Ja hän nauroi, ja muut yhtyivät hänen nauruunsa, yhtä iloisina kuin hän. Kun Lisbet oli saanut valmiiksi pienen kotinsa, missä hän oli järjestänyt, maalannut ja neulonut kaiken itse, piti Eugenin tulla sitä katsomaan.
Niin monta ihanaa hetkeä luovat pappilan neidet säveleillään kotinsa suloksi miksi eivät koko pitejän suloksi? Emmehän toki lähtene pitejälle laulelemaan? kysyi pilallisesti Eliina. Ei juuri niin. Mutta pitejän nuoriso kokoontuu säännöllisesti pyhien iltapuolina pappilaan, kun on päästy kirkosta.
Mitä sinä, Agnes, hänestä pidät?" "Minä muistan parhaiten sen katseen, jonka hän loi isääni ja sinuun", hän vastasi. "Hänen kasvonsa näyttivät niin lempeiltä; minä ajattelin, kuinka onnelliseksi hän tekee kotinsa." Tänä iltana me tietysti, Eva ja minä, johdatimme mieleemme menneitä tapahtumia. Ja kuinka suuri osa niistä on yhteydessä T:ri Lutherin kanssa!
Päivän Sana
Muut Etsivät