United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvästi nyt, veikkoni, ja terve tultua sitte kotiini!» Nikku meni, ja Manni rupesi kirjoittamaan Junnolle. Sitte oli hänellä vielä yhtä ja toista tehtävänä Helsingissä, mutta toisena päivänä hän läksi Nikun kotiin, jossa hänet otettiin sydämmellisesti vastaan. Rovasti pyysi heti Mannia kutsumaan itseänsä sedäksi ja ruustinna tädiksi.
Tämän vastauksen saatuansa nuorukainen alkoi lauleskella: Suomi sulo, sorja, kaunis! Oi, kun totta sanoo saan: Suomi on mun kotimaan'! Laulu kuului somalta kyytimiehen korviin, ja heittäen silmäyksen nuorukaiseen, joka oli laulanut, näki hän, että muutama kyynel hänen mustista silmistänsä vieri kädessä oleville kanerville, ja kysyi: »Mitäpä herra noilla kukkasilla tekee?» »Vien ne kotiini.
"Talveksi palasin kotiini, mutta kotona minun ei ollut hyvä olla, eikä minustakaan mitään hyvää ollut. Kevään tullessa sanoin isälleni: antakaa minulle kelloja sadan guldenin arvosta, minä lähden kaupparetkelle. Siihen veljeni Lorents sanoi: sata korvapuustia sinä saatat saada.
Rovasti eroittikin heidän kätensä ja sanoi sitä tehdessään: Kauppa on tehty, ijäisen sovinnon kauppa, Jumala vahvistakoon sen. Rovastin silmissä näin minä kyyneleiden loistavan ja kun hän katsahti minun puoleeni, niin minä vapisin, ett'en tahtonut seisomassa pysyä. Vähän ajan päästä sanoi rovasti: Nyt minä lähden kotiini, mutta lopuksi sanon vielä, tutkikaat tuonen teitä, niin kauan kuin aikaa on.
Nyt oli vanhan emännän omatunto herännyt; mutta mitäpä se minua auttaa; tai miksi tätä kyselette?" "Ja mitä sinä siihen sanoit?" kysyi Esa kolkosti. "Minä lankesin polvilleni ja kiitin Jumalaa ja silloin vaimonne tuli sisään". "Mutta sinä olit maannut lattialla" virkkoi Esa. "Lienenkö maannutkin; en tuota oikein muista; ja sitten minut vietiin Aumolan hevosella kotiini".
Mutta nyt se oli selvänä, ketä kaipasin. Mäkelän loiseukko sanansaattajana. Setälän emäntä ei ollut asiasta jäänyt huolettomaksi. Hän laittoi heti sanansaattajan kotiini, Mäkelän loiseukon, joka oli siihen työhön kuin luotu: kielevä, talon sukulainen, pintapuoli harmaassa keretissä. Sen oli asiana kertoa minun käyntini kosimassa ja oikein juurta jaksain maalailla Harjulan Marin kehnot puolet.
Oltuani 27 vuotta sotapalveluksessa otin eron virastani ja palasin kotiini, jossa vietin yksinäisyydessä rauhallista elämää... Isäni ei ollut aikoinkaan enää elossa. Luulinpa saavani loput päiväni viettää rauhassa. Mutta syttyi tämä Turkin sota, ja tänne halusin vanhanakin. Kotitalouteni annoin erään pehtoorin huostaan, jolta sinä olet oikeutettu sen vastaan ottamaan.
Seuraavana aamuna sain kirjeen, ensimmäisen tätä laatua. Selma kysyi minkätähden en ajoissa ollut häntä vastassa. Oli minun tähteni palannut takaisinkin, olipa ihan varma että minä näinkin hänet. "Jos sinun on vastenmielistä minua saatella, niin voit sen jättääkin, löydän minä yksinänikin kotiini tahi saan muitakin saattajia." Vai niin. Minä siis voin saattelemisen jättääkin.
Kun kerran olen saanut vaimon kotiini, tiettävästi sisar Gudulallakaan ei liene mitään sitä vastaan muistuttamista, jos sinä, isä Baruch, tyttärinesi asut minun luonani, kuten minä kerran tahdoin tulla teidän luoksenne asumaan ja elämään, mutta johon sisar Gudula ei suostunut, koska hän arveli sitä sopimattomaksi.
Nyt on aika lähteä, jatkoi mies; mutta missä sinä, tyttö raukkani, nyt vietät yösi? En tiedä, vastasi Karin täysin avuttomana. Tänne sinä et voi jäädä. En, en! Parasta siis on, että sinä seuraat minua... Teetkö sen? Minne? Minun kotiini tietysti... Sehän on yksinkertaisinta. Ja huomenna? Huomenna pitää sinun tulla tänne takaisin, ettei synny mitään epäilyksiä.