Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Oi, Doraseni, ihanin 'yhdenarvoisuutemme' miehemme kanssa on, että hoidamme omaa pientä valtakuntaamme kotiamme niin, että hän palkaksi siitä eripuraisuudesta ja rauhattomuudesta, joka häntä kohtaa julkisessa elämässä, löytää sopusointua ja rauhaa kotonaan.
Eikö juuri tavara itse sentähden, että se on meidän, muutu huoliksi? Kun kuulen näistä kauheista sodista Turkkilaisia vastaan ja kapinoista ja melskeistä eri paikoissa, ja katselen hupaista kotiamme, puutarhojamme ja peltojamme, ajattelen minä, kuinka kauheaa se olisi, jos jälleen joutuisimme köyhiksi taikka jos Greetan joskus kävisi niin; niin että rikkaus itse kääntyy huoliksi.
Minä ajattelin sinua koko ajan, minä haaveksin omaa pientä, kaunista kotiamme, jonka me perustamme, sitten kun minä saan vakinaisen viran. Me elämme vain toisiamme varten, me valikoimme seuramme, me emme kutsu luoksemme kuin muutamia parhaita tuttaviamme.» »Rakastathan sinä minua, Miia, niinkuin ennenkin?
Mitäs meinasit, Matti, saarnasta? kysyi isäni. Tuima oli ja totuutta täynnä, vastasi Matti, ja niin se provasti ne sanansa paiskelee pitkin kirkkoa aina peräparven trapuille asti. Kyllähän se niin on, terävät ovat sanansa ja nasevat. Vaiti oltiin taas vähän aikaa; hiki hatussa marssimme pitkin metsäpolkua kohti kotiamme.
Minä en ole kova ja tyrannimainen, niinkuin sinä ja koko sinun sukusi arvelette ... minä olen lapsuudesta asti tottunut järjestykseen ... järjestyksen aisti on minussa synnynnäistä ... ja minä kärsin ... kärsin kuin väkivallanteosta ... epäjärjestyksestä kodissamme... Dora, etkö tahdo koettaa ... ei siksi, että se sinusta on tarpeellista tai välttämätöntä, vaan siksi, että tiedät, miten hartaasti minä haluan sitä ... etkö tahdo koettaa pitää kotiamme vähän paremmassa järjestyksessä, minun tähteni?..."
Johannes tuli ovessa vastaan ja kun näki, että he tulivat, huusi sisälle ystävällisellä ja vähän luonnottoman reippaalla äänellä: Alina hoi, tuleppas nyt näyttämään vieraillemme pikku kotiamme. Mutta Alina ei vastannut eikä häntä näkynyt yhdessäkään niistä kolmesta huoneesta, joissa käytiin katsomassa. Ensimäinen huone oli sali, jonka suuruus vastasi jotenkin heidän entisen pappilansa eteistä.
"Sinussa, lapseni", jatkoi Cassiodorus istuutuen hänen viereensä, "kamppailevat todellakin leppymättöminä maailmallisen isäsi ja hurskaan äitisi mielenlaadut. "Isäsi, vanhan suvun roomalainen, maailman lapsi, rohkea, ylpeä, varma, itseensä luottava, voittoa ja valtaa tavoitteleva, ymmärsi huonosti minä pelkään liian huonosti uskomme hengen, joka vasta haudan toiselta puolen etsii oikeaa kotiamme.
Jo oli päivä kulunut puoleen; pikku veljeni makasi levollisesti pärekopassa, joka oli ripustettu ladon seinällä kasvavan kuusen oksaan, ja yksi hyvän-hajuinen lehtitaakka toisensa perään siirtyi äitini hartijoilta latoon. Ladon etehen seisahtui kerran äitini tähystellen kohti kultaista kotiamme, joka ei kaukana ollutkaan. Mitä ihmeen huijausta sieltä kuuluikaan?
Maria Ivanovna tuli illallispöytään kalpeana, silmät itkusta punaisina. Me aterioitsimme sanaakaan puhumatta ja nousimme pöydästä tavallista pikemmin; sanottuamme jäähyväiset koko perheelle, läksimme kukin kotiamme. Minä olin tahallani unohduttanut miekkani sinne ja palasin sitä hakemaan; minä aavistin kohtaavani Maria Ivanovnan yksinään. Hän tulikin ovessa vastaani ja antoi minulle miekkani.
Minä en ole koettanut tehdä kotiamme sinulle hauskaksi, en ole puhunut sinun kanssasi enkä tehnyt mitään sinun tähtesi." Kyynel kiilsi pastorin silmissä. Hän nosti tyttärensä ylös syliinsä, pyyhkäsi hiukset pois hänen otsaltaan ja suuteli hänen kyyneleisiä silmiään, sanoen lempeästi: "Jumala siunatkoon sinua, rakas lapseni! Etkö sinä ole ollut minulle minään? sinähän olet ollut ainoa iloni."
Päivän Sana
Muut Etsivät