United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei antanut tämän sisällöttömän elämän häiritä itseänsä, hän ei unohtanut lukujaan enempi kuin kotiaankaan sen maailman vuoksi, jossa me elimme. Samoin kuin ennenkin opiskelimme ja olimme me lastemme kanssa muutamia tuntia päivässä, ja emme siis täten laiminlyöneet kotiamme emmekä huvituksiammekaan.
No enhän minäkään oikeastaan ajattele, että aina matkustaisimme. Tietysti minäkin ajattelen vastaista kotiamme. Niin mutta kuinka sinä oikeen kuvailet sitä? Sano nyt ihan, ihan niinkuin sinä kuvailet! Olethan sinä monta kertaa sanonut, mutta sano nyt ihan niinkuin ajattelet. Jaa, on sitten vähän eroa sinun kanssasi. Ei ollakaan kodissamme niin yksin vaan me kaksi.
Nämät nuoret, elämänhaluiset, iloa tarvitsevat ihmiset ovat oikeutetut meidän kotonamme saamaan, mitä heidän sydämensä haluaa, muutoin he etsivät sitä luonnon pakoituksesta ulkopuolella kotiamme, ja semmoisissa paikoissa mistä he tuhat kertaa saavat onnettomuutensa. Tämä on surullista, mutta liiankin luonnollista. Nämät nuoret ihmiset ovat jättäneet isän ja äidin palvellaksensa sinua.
Mutta niinpä saimmekin kiinni samasta sävelestä heti ensi yrityksellä. Olimme istuutuneet rekeemme hääpäivämme iltana ja lähdimme ajamaan uutta kotiamme kohti, joka oli noin neljän tunnin matkan päässä toisessa pitäjässä. Ja tämä matka se on suloisin muistoni kaikkien suloisten joukossa. Se oli kuin lyhyt alkusoitto yhdyselämämme pitkään sävellykseen.
TUOMAS. Kotiamme takaisin tahtoi hän meitä narrata valmiiksi saaliiksensa palattuaan Viertolasta, joukko miehiä seurassa, koska tiedetään, ettei ole vähillä voimilla iskettävä Jukolan sarjaan. Hän tulee ja korjaa meidät koreasti talteen, jos häntä varromme. JUHANI. Hä, niinhän minäkin aattelen. Hän on pyynnissä, ankarassa ajossa, ja me olemme otukset, joita hän kiehtoo.
Rukoile vanhempies puolesta: Jumala siunaa armollas Mun äitiän' ja isään', Valaise heitä neuvollas, Ett' ei he eksyis missään; Sä kotiamme suojele, Ja vanhempamme varjele, Heit' iloit' ikävissään. Rukoile sisarustesi puolesta: Me saman rungon vesaset Olemme siskot, veikot, Suo oomme yksimieliset, Vaikk' olemmekin heikot, Vieroita eripuraisuus, Ja väliltämme riitaisuus, Kukista pahat peikot.
Muistelin vaikutustasi, miten se on siunausta tuottava yhteiskunnalle ja kodille; muistelin lapsiamme, jotka ovat terveet ja hyvät ja kehittyvät onnellisesti hoidossamme ... uutta kotiamme, jonka olet tehnyt niin mukavaksi ja hauskaksi meille kaikille. Aurinko silloin pilkisti esiin pieneen rakkaasen huoneeseni ja minä tunsin itseni niin onnelliseksi kohtalostani kiitin Jumalaa siitä ja sinusta.
Onko se sitten niin mahdotointa täyttää vielä äitisi toiveet? Että etkö vielä voisi papiksi ruveta? Etkö muista, kun piennä poikaisna kuvittelit, kuinka sinä isoksi tultuasi rupeat papiksi ja sitten saarnaat minulle niinkuin ennen leikitellessämme. Ja sinä lupasit sitten laittaa kaikki valmiiksi odottamaan, kun minä kirkosta tulen ja hoitaa kotiamme. Niin.
Se on vaan palanen juomarin elämää, ei muuta. Isäni oli maaseutukaupungissa kauppiaana. Kotiamme pidettiin mallikelpoisena niinkuin isäänikin taattuna liikemiehenä. Vieraita kävi meillä paljon. Silloin oli isä aina hyvällä päällä sekä ystävällinen kaikille. Ruokia ja juomia ei suinkaan puuttunut, ja vaikka isä ei itse liikoja maistellut, piti hän kuitenkin velvollisuutenaan vieraitaan siihen kehoittaa. Perheen keskuudessa hän taasen oli liiankin harvapuheinen ja säännöllinen. Lapset pelkäsivät häntä ja palvelijat nimittivät häntä aina keskinäisissä puheissaan tyranniksi.
"Minun kirjani", hän vastasi miettiväisesti, "sanoo, ettemme koskaan ole todellisesti tyytyväiset Jumalassa eikä todellisesti vapaat, jollei meidän ole kaikki yhtä, ja Yksi ole kaikki, ja jotakin ole sama kuin ei mitäkään. Luullakseni minä en ole kokonaan ja todellisesti vapaa, Elsa serkku, sillä minä en voi rakastaa tätä paikkaa aivan yhtä paljon kuin vanhaa kotiamme Eisenachissa."