Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Totta niinkuin korven kosket kuohuu totta niinkuin meren aallot pauhaa, totta niinkuin taivaan tuulet puhuu, totta niinkuin ihmissydän sykkää, tähän en ma koskaan, koskaan totu! Kesällä 1904. 8 p. syysk. 1904.
Me saavuimme tuohon ihanaan seutuun, jossa tiet kulkevat kovalla kalliolla, jossa kuuset ja muratit kasvavat vuorien rinteillä, jossa hopeankirkkaat kosket hyppelevät kivien välissä ja kristalli-puhtaat purot lirisevät, ja jossa kansa on yksinkertainen tavoiltansa, mutta sydämellisesti ystävällinen. Pian huomasimme, että olimme kaukana tuosta teeskennellystä maailmasta.
Vahvat ruokoköydet sidottiin venheen keulaan ja perään, ja kolme miestä komennettiin kutakin niitä varten; viisi miestä auttoi Stanleytä venheessä. Kuukauden kokemus tällaisessa työssä oli tehnyt heidät taitaviksi ja rohkeiksi. Mutta kosket olivat kovemmat, virta melkoisesti supistunut ja esteet tavallista suuremmat.
Paistaahan, näät sen, täällä lämmin päivä, koittaahan kevät jälkeen talvien, tuoksuuhan hurmaavasti kukkaiskentät, raikuuhan lehdot lintuin säveleitä, kuohuuhan kosket elon riemuvirttä ja järvet taivaan kaarta kimmeltävät siis miks en soittais tässä minä myöskin riemuvirttä suuren elämän ja laulais ilmi hengen luomistöitä keralla kauniin, nuoren kevähän?
Eikö kaikk' ole kannallansa? Tokko mainio Pohjan kansa Viel' on vanhassa voimassaan? Milloin Pohjolan nähdä saan? Kansa vankka, mi muinaisin Seisoi miehuuden mittehin, Vaarat hiihteli, kynti merta, Kosket laski ja vuoti verta, Tokko nytkin on vanhallaan? Tokko voinee se sodan tiellä Altiiks henkensä antaa vielä Eestä armahan isänmaan? Milloin, milloin sen nähdä saan?
Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet. PIETOLA. Niinkö! Minkälainen mies se sitten on? TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole minua parempi. PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea turha yrittääkään parempaa.
Miksi vanhoihin haavoihin kosket?" Ilon leimaus leimusi sairaan kirkkaista silmistä. Hänen kasvonsa valistuivat. "Niin on viimeinen toivoni maailmassa täytetty", sanoi hän. Sovinto veljesten välillä oli täydellinen, ainakin sairaan puolesta.
Eihän ole linnun syy, että sattuu lentämään tien poikki, jota minä satun kulkemaan, eikä pysähdy, enkä minä häntä sentähden saa. Kuitenkin kaikitenkin kosket on välillä ja virrat ja suunnattomat selät ja mahdottoman avarat maat, talottomat taipaleet. Ei mitään tietoa toisella toisesta, eikä tarvitse ollakaan. Eroko? Kaikenko ero? Ihanko uusi taival edessä?
Sinä kysyt mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi, kosket sinä ollut minun kanssani sellaisissa asioissa kuin ne muut. Se on totta, et ollutkaan, mutta kuitenkin sinä olet ollut minun kanssani syvemmin ja lähemmin kuin kukaan muu. Mitä minä heistä! He ovat elukoita ja minusta on aivan yhdentekevää onko heitä ollut vai ei.
Sileäturpaiseksi lahnaksi luulin, joka tyyniä vesiä ui, mutta potkiva onkin lohi, joka kovimmat kosket soutaa, nousee Konnosta Korpiselkään, ellei patoja rakenneta ja rakenneta korkeita. Karjalan jumalat kirosi, pyhät taiat kirosi, kirosi minut ja kaikki tietomiehet. Lieneekö tehoa hänen sanoillaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät