United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isä lähettää hänet veroa viemään; palausmatkalla Kullervo viettelee tuntemattoman tytön, jonka metsässä tapaa ja jossa sitten kauhuksensa tuntee oman sisarensa. Sisar toivottomana syöksyy koskeen. Kullervo lähtee kotiin ja aikoo hänkin heittäytyä surman suuhun, vaan päättää ensin kostaa Untamolle, mitä sukunsa häneltä on kärsinyt.
Erakko oli saapunut sillalle. Elkää päästäkö häntä yli! Heittäkää hänet koskeen! Jotkut pojat aikoivat rientää hänen ohitsensa sulkemaan häneltä tien. Pappi pysähdytti heidät, astui teennäisen juhlallisesti erakon luo, joka oli pysähtynyt nähtyään minut, ja laski kätensä hänen olalleen. Mitä te minusta tahdotte? kysyi erakko tyynesti ja sävyisästi. Tahdon sanoa teille pari sanaa.
Toivoton asema, kosken kova pauhu, kylmähkö ja kostea yö kaikki ne lamauttivat hermoja, ja päässä alkoi pyöriä, korvissa tohisi ja pian siinä menetti tajuntansakin... Niin arveltiin käyneen sen, joka epätoivoisena hyppäsi koskeen, vaikka näki kuohut allaan, ja lautan kiitävän kaukana.
Minnekä sinä, minkä tähden ... rakas lapsi, kuule! Koskeen ... tai minne tahansa. Minkä tähden, kuule! Marja heittäytyi uudelleen Juhan rintaan. Minä valehtelin sinulle! Mitä sinä valehtelit? Se ei ollut toisen se lapsi! Mikä lapsi? Juha ei muistanut, ei tiennyt, ei ajatellut muuta, kuin että Marja ... että Marja oli hänen sylissään, hänen povellaan, vavisten kuin viluinen vuona.
Kun Kero-Pieti alkoi lukea rukousta, sai Juhani kuin sähköiskun. Hän hyppäsi pystyyn penkille, jolla oli istunut, ja huusi niin, että seinät tärisivät: "Ja yksi mies hyppäsi koskeen, ja toiset huusivat, että voi meitä pojat..."
Isä on aina houkutellut, kun se ei saa minkäänlaista apulaista... Nyt en aio enää mennä, menen vaikka koskeen, sanoi tyttö ja samassa alkoi itkeä. Mikko, joka oli kaiken aikaa korvalliset kuumina kuunnellut ääneti, sanoi nyt jäykästi: Ei tarvitse enää mennä koskeen eikä Pekkilään. Lähdet meille, niin ehkäpä tukkasi saavat rauhan. En minä saa teillä rauhaa.
Kun syytetty astui oikeuden eteen, tuomari kalpeni äkisti, horjahti eikä saanut sanaa suustaan; ryyppäsi vettä, valitti kuumuutta ja langetti tuomion rikollinen kuritushuoneeseen. Niin, tietysti sinne, taikka hulluinhuoneeseen, taikka koskeen syysyönä mitenkäpäs muuten? Sama vanha roskajuttu, vanha valhe!
"Sääli on häntä, kovaonnista, joka on kaikki menettänyt", puhui Antti Hannalle, joka oli kysyvän näköinen. "Kaikki hän menetti: isänsä, sinut ja nyt lopuksi järkensä..." "Eipä säälinyt hänen isänsä sinua, kun aikoi kuohuvaan koskeen upottaa. Yhteinen tuuma on isällä ja pojalla ollut!" Antti mietti hetken ja sanoi sitten varmalla äänellä: "En usko pojan tietäneen isän aikeista!"
Minä olin ollut siitä heti selvillä, ja pian oli siitä selvillä myllärikin, kuultuaan, kuinka ja milloin hänen housunsa eilen olivat joutuneet koskeen, vähää ennen kuin otti se suuri lohi niskassa, ja kuinka ja mistä ne olivat löytyneet vähän sen jälkeen kuin pääsi se suuri lohi alasuvannossa. Ettäkö tuota...? Eihän...! Kala se oli...
En sure, vaikka nyt samassa pitäisi koskeen menemäni. Shemeikka liikahti venheessään, ei herännyt, käänsihe vain toiselle kyljelleen. Vaan ehkäpä en tarvitsekaan enää koskeen? Ehkei olekaan tämä vielä lopussa? Nyt vasta ehkä oikein alkaakin. Häntä aina odotin, tulijata, ottajatani tulipahan, ottipahan. Tässäkö nyt keitän, missä keittänenkin hänen vieressään valvoen?