United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itse ei hän kuitenkaan jouda sinne hautajaisiin mennä; hänellä on nyt vaan kosto Untamolle mielessä, joka viimeinkin on suoritettava. Ja se suoritetaankin täysin mitoin, täysin määrin. Kullervo kaataa kaiken tuon vihatun kansan: Joukon Untamon hävitti, Tuvat poltteli poroksi, Kivet jätti kiukahista, Pitkän pihlajan pihoista. Näin perinjuurisen voiton saatuansa palautuu hän kotitaloon takaisin.
Isä lähettää hänet veroa viemään; palausmatkalla Kullervo viettelee tuntemattoman tytön, jonka metsässä tapaa ja jossa sitten kauhuksensa tuntee oman sisarensa. Sisar toivottomana syöksyy koskeen. Kullervo lähtee kotiin ja aikoo hänkin heittäytyä surman suuhun, vaan päättää ensin kostaa Untamolle, mitä sukunsa häneltä on kärsinyt.
Yksi toimi vaan Kullervolta onnistuu. Hän lähtee Untamolle sukunsa surmaa kostamaan. Siihen työhön hän kelpaa; sen hän viepi perille; siinä toimessa aseet tottelevat hänen kättänsä. Pahanteko näin on saanut kostonsa, mutta kostaja itsekin on kostontyössään tullut syylliseksi; senvuoksi hänen nyt lopuksi täytyy itselleenkin kostaa tämä syynsä.
KULLERVO. En isäksi tunne tuota, Jolla ei isän sydäntä. Mitä antoi hän minulle? Elämän kiroja täynnä, Osattomat orjan päivät, Puukon Viskaa veitsen tyngän lattiaan. tuossa sen murena! KALERVO. Terä murtunut oletkin, Et ehjäsisuinen urho. KULLERVO. Kuin koko Kalervon heimo. Mitä säästitkin minulle? Korven kolkon, viljattoman, Maata, vettä kansatonta. Paras sulta on perintö: Kosto, kosto Untamolle!
Pian kuitenkin hänen luja, miehuullinen periluonteensa taaskin ponnistaikse ylös tästä alakuloisuudesta, huudahtaa kohta jälleen ylpeästi ja rohkeasti: »Vaan en vielä jouakana Silloiksi likasijoille, Enkä sinnes suohon sorru Kunnes kannan kahta kättä, Viittä sormea viritän!» Hänelle juohtuu mieleen tuo vanha, mutta vielä toimeenpanematon päätöksensä: kostaa Untamolle,