United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta samassa kun hän pääsi törmälle, kuuli hän appi=waarinsa päästäwän sydäntä särkewän äänen ja samassa kuuli hän takaansa pikku Kallen, kuudennella wuodella olewan poikansa, lapsellisen äänen huutawan: "äiti!" Maiju pyörähti katsomaan koskeen päin, ja säkki putosi omin waltoinsa hänen seljästänsä. Mitä näki hän nyt?
Enkä minä enää saata sitä sille milloinkaan tunnustaa. Hän hyökkäili edestakaisin ... ovelle ja pois ... ikkunaan ja pois... Minä sanon sen sille sittenkin! Ja kun olen sanonut, juoksen koskeen. Tai en sano mitään, vaan juoksen kuitenkin... Jako jätän heille lapsen? Nytkö, kun Juha juuri lupasi ottaa sen omakseen? En minä nyt voi ... en nyt vielä.
Antti oli hetken vaiti ja sanoi sitten liikutettuna: "Ei tiedä toinen, mitä toinen silloin tekee, kun kuoleman näkee silmäinsä edessä... Ei tiedä muut kuin Jumala, miten ne taistelivat, jotka koskeen joutuivat. Jumala on armollinen, minun hetkeni ei ollut tullut... Mutta jos elänen, niin kerron teille kaikki kerran.
Juhanin hyppäämisestä koskeen hän ei sanonut sanaakaan. Mutta Iisakki oli huomaavinaan hänessä semmoista hätää, jota ei koskaan ennen ollut hänessä nähnyt. Hän ei siitä kuitenkaan saarnamiehelle puhunut, ennenkuin tämä jo istui reessä. "Niinkö otit pahaksesi sen Juhanin itsemurhan?" "En ymmärrä Herran tarkoitusta", vastasi saarnamies murheellisesti.
Lappalainen pysähtyy ja sitoessaan porot yhteen hän lausuu: "Tässä on meidän meneminen maalle kosken äyräälle, katsokaa nyt eteenne, mäki on jäinen, ja jos vaan putoaa reestä, saattaa helposti vieriä koskeen." "Magga kulta," huusi äiti, "pidä huolta Mariasta." Viimeisen puolen tunnin kuluessa on Lappalainen heittänyt pois rekitemppunsa; hän on ollut ääneti ja ajanut tavattoman rajusti.
Samassa hän heilutteli koukkua ja paiskasi sen sitten myllyn owen reikää kohden, mutta woi! ei koukku lentänytkään määräpaikkaansa asti, waan putosi koskeen.
Sen kautta kävi lyhyin tie lumivuorelle, mutta tämä tie oli kun olikin niin vaarallinen, ett'ei kukaan tahtonut sitä käydä; sillä vuorenloukko oli täynnä irtonaisia kiviä, multaa ja pengerryksiä ja toisella puolella kuohui pieni koski, jotta oli Jumalan onni jos se, joka kerran oli ruvennut luistamaan alas, ei luistanut suoraan koskeen.
Juhani oli viety loitolle suuren kuusen alle, missä oli viileä varjo. "Ja yksi hyppäsi koskeen ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat!" hoki hän niin kauan kuin jaksoi. Sitten hän sulki silmänsä ja makasi kuin kuollut, laihat kasvot nokisina, rinta raskaasti koristen. Siitä tapasi Iisakki naapurivainajansa pojan mielenvikaisena.
Sillä juuri kun jäälautta ryntäsi koskeen ja tuli suoraan myllyn ratasta kohti, käänsi virta sen niin, että se sattui kalliorännin kiviin, särkyi ja solahti ohitse.
Mutta ihan oikealla hetkellä kääntää hän veneen, lentää nuolen nopeudella vaarallisen paikan sivuitse ja näyttää tuokion ajan olevan kuohuun haudattuna. Rannalla katsojia kauhistuttaa tämä näky. Turhaa pelkoa! Heti sen perästä näkyy taas kaitainen, ruskea veneen laita ehjänä kosken alla ja pitkittää vakavana matkaansa seuraavaan koskeen, samoihin vaaroihin ja samaan pelastukseen.