United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vastasi: "'Se on meidän tapamme. Jos mies kuolee, niin vaimo haudataan hänen mukanansa, ja jos taas vaimo kuolee, niin mies haudataan hänen kanssansa. Samaa tapaa seurasivat meidän isämme, esi-isämme ja kuninkaamme. "'Sepä on huono tapa', sanoin minä. 'Mutta koskeeko tuo tapa muukalaistakin? "'Tietysti', vastasi kuningas. "Tästäpä minun mieleni kävi kovin levottomaksi.
Jos lie hyvinkin käärme ... isäsi nostama ... se minua vaivaa ja koko sukuani. Reita tavoitti sydänalaansa. Koskeeko sinuun? kysyi Jouko. En minä silloin mitään tiedä, mutta ennenkuin se tulee ja kun on ohi, niin kouristaa niin pahasti... En minä sille eilen mitään vienyt, sanoi Jouko. Reita on ottanut kirjan ja alkaa sitä lukea ääneensä hymisten. Nyt se herkesi, sanoo hän lakattuaan.
Hän istui peilin edessä ja poltteli otsakiharoitaan. Peilissä näin hänen omituisesti hymyilevän noita sanoja lausuessaan. Miksi naurat? Enhän minä naura. Taikka nauroin minä vainenkin. Nauroin kuin ajattelin, minkä vaikutuksen mahtaisi sinuun tehdä, jos kertoisin sinulle jotakin. Mitä sinä kertoisit? Koskeeko se Anttia?
Ja sitte tyttö laski päänsä pojan olkapäätä vasten ja kuiskasi: Kuinkahan sinä olet niin...? Mitä? Sitä... Mitä, sano? Ei! Sano! Sitä vain ... ilkeä vain. Liisa nauroi ja nypisteli Martin huulesta parranhaiventa. Koskeeko? Ei. Mutta tämä ei olekaan partaa. Mitä se sitten on? Ihokarvoja! Tyttö nauroi ja nypisteli rajummin.
Sieltä suuresta, avarasta maailmasta! Voi, jos pääsisin minäkin ! Niin, kuule on minulla sentään jotain. Jotain kumman kummaa. Mutta hst! se on suuri salaisuus. HANNA. Koskeeko meidän perhettä? MAIJU. Koskee, tiedätkös. Meidän perhettä se juuri koskeekin. HANNA. Mitä se sitten on? Voi, Maiju, sano pian! MAIJU. Jotain hyvin, hyvin merkillistä. Sinä et voi aavistaa HANNA. Elä nyt kiusaa minua.
Reeta riisui vaatteet yltään ja pani levolle. "Kuinka nyt jaksat?" kysyi Maiju. "Ja mikä sinuun tuli, koskeeko jostakin?" "Koskee, pistää kyljestä ja ahdistaa kovin rinnasta." "Kun olet ihan keltainen, silmänvalkuaisetkin ovat keltaiset." Mauri tuli sisälle ja katseli levottomasti vaimoansa. "Minä lähden lääkäriä noutamaan, sinä näytät kovin sairaalta", virkkoi hän.
Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä, mutta herra ei vastausta antanut. Koskeeko päähän? Vai ehkä olet vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä? Ei tarvitse... Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko minä koetan... Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...!
PERTTI. Entäs jos pyrkisin? Koskeeko se sinuun? 1:NEN TALONPOIKA. Eipä koske. Eihän tällaisestä mökkiläisestä ole sinulle kilpakosijaksi. Rahallista miestä Voipalassa kysytään. PERTTI. Etkö usko, että tällä pojalla on kolikoita kyllin? 1:NEN TALONPOIKA. On sinulla sen tiedän. PERTTI. Ei ole markoista puute! Ennen hauki janohon kuolee, kuin tämä poika köyhyyteen! Juokaa! Minä maksan.
"Sitä en tiedä", virkkoi Helena. "Soisin, että hän pian täältä lähtisi. Hän voi jotakin ikävää täällä matkaan saada". "Koskeeko se meihin?" kysyi uteliaasti Sofia. "Juuri meihin", virkkoi hiljaa Helena. "Vaan toivotaan, ett'ei mitään ikävää tapahdu. Minä olen varoittanut ja vieläki varoitan Valpuria tuosta miehestä". "Valpuria!" huudahti Sofia. "Miten se olisi mahdollista? Onhan sovittu "
Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa. Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy. Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.» Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä. SILJA. Olisit huutanut. Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss. Koskeeko sinuun, Ville?