Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Parin päivän takaa hän kirjoitti vaimolleen kirjeen, jossa lohdutteli häntä tähän tapaan: »Rakas Hanna! Ollessani kotona, niin äkkiarvaamattomasta onnettomuudesta ja perheeni kohtalosta oli sydämmeni siksi täysi, etten voinut sinullekaan puhua kuin ainoastaan muutaman sanan. Mutta nyt olen taas täällä isänmaan aarteitten keskellä. Eikä kuulu korviini ruunikon pakahduttajan raa'asti kaikuva ääni.
Mahtoi käydä Pekan ilkeäksensä kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson puolelle. Hän oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heidän huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyyttään ja nyt sattui pilkka kerta häneen itseensäkin. Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni. Kun olin jo kotiportilla soi vielä korviini poikain huuto ja se kuului suloiselta kuin soitto etäältä.
Bruunon rakkaasta Virkusta, joka oli tullut niin hirveän korkeaksi, sekä Tusse paran jalasta, joka oli ollut kipeänä kolme viikkoa. Nyt jauhaa perhemylly sanoi asessori leikillisesti rouvallensa. Se soi minun korviini kuin kaunein musiikki vastasi äiti loistavin silmin. Minä kaipaan vain Gerdan ääntä tekemään sitä täysisointuiseksi.
*Mortensgård*. Kirjeessä seisoo, että jos korviini tulee sellaisia huhuja, että Rosmersholmassa eletään syntistä elämää, niin ei minun pitäisi uskoa niitä; sillä ilkeät ihmiset niitä vaan levittelivät, tehdäkseen teidät onnettomaksi. *Rosmer*. Onko kirjeessä niin! *Mortensgård*. Te voitte itse sopivassa tilaisuudessa saada lukea kirjeen, herra pastori.
Minä totta kyllä en sinulle soisi muuta kuin hyvää". "Kyllä minä kuulen. Minä otan mielelläni hyviä neuvoja korviini". "Minun oli mielessäni sanoa sitä vaan, kun sinulla on niin hellä luonto, ettes antaisi surun sinua voittaa. Eiköstä niin, ethän vaan suuttune minulle?" "En suinkaan, en, kuinka minä siitä suuttuisin?
"Ei mitään mutta; minä en ota korviini mitään estelyjä.
Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»! Mit' enää muut lois ilmi kanteleesta, kun valoon tuli *Uusi luominen*? Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain! Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa, tuon laulun perussävel aina palaa hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain.
Hänen ajatuksensa ovat kovin paljon taivaalliset, että niitä kävisi tuhlaaminen mokomaan kuin minä". "Tee niinkuin tahdot", vastasi hanskuri. "Eipä minun tyttäreni kosi sinua enempää kuin minäkään rehellisestä ehdoituksesta ei ole vihastumista. Vaan jos luulet minun suostuvan noihin tytön hupsuihin luostarituumihin, niin sanon sulle nyt, etten niitä ikinä ota korviini.
Hän kuuli täyttä kyytiä poistuvien henkilöiden askeleita. "Nämät miehet eivät liene olleet rehellisessä toimessa, sillä päättääkseni siitä äänestä, joka tunkeuu korviini, osoittaa heidän matkansa äkkipikaista pakoa", muistutti hän ja lähti jälleen liikkeelle.
Kutsuin kestikievarista hevosen ja vaivuin sitten taas entiseen surulliseen raskasmielisyyteeni. "Hevonen on valmis," kajahtaa yht'äkkiä korviini. Minä säpsähdän, sillä olin jo unohtunut niin vähässä ajassa koko hevosen pyyntöni ja matkahommani. "Kyytihevonen, jota olette pyytänyt, on valmiina," sanoo oven suussa oleva poikanen toistamiseen. "Vai niin, no lähdetään sitten!"
Päivän Sana
Muut Etsivät