Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Näitten esivanhempain korva on ehkä ollut rakennettu siten, että siihen on tarttunut suden ulvonta, tiikerin kiljunta ja korpin raakuminen. Ja onhan heillä oikeus pitää kauniina sitä niinkuin mekin pidämme omaamme, kehittää sitä, luoda siitä taide itselleen. Konesalin vastakohta. Pariisi, 10 p:nä lokak.
Mutta ainoastaan *ihmiset* voivat sitä tuntea; vain pesiään rakentavat majavat, verkkoja kutovat lukit ja korpin ja ketun petoeläinheimot eivät sitä tunne! Englannin kansa käyttää vielä usein puheessaan sanaa: helvetti, mutta ainoastaan vaivoin onnistui minun saada selville, mitä se sillä tarkoittaa.
Se oli epä-aikainen uutteruus ja sopimaton puheliaisuus, joka oli syynä korpin onnettomuuteen. Tämmöistä tietää tästä tarina: Koko Haimonian maassa ei ollut yhtään kauniimpata impeä, kuin Koronis Larissan kaupungista. Tämän erinomaisen kauneuden näki päivän jumala, Apolloni, joka loistavissa vaunuissaan kulki taivaankantta, jaellen valoa ja lämmintä maan lapsille ja rakastui häneen.
Kaikkiin tässä maailmassa on joku syy, ja niin on myös korpin mustuuden laita. Eräänä päivänä kun kävelimme syrjätietä tuon jylhän, mustan hongiston läpitse, jossa ikuinen tummuus ja viileys vallitsee, hämmästyimme yht'äkkiä moniäänisestä kimeästä kirkunasta, joka kuului päämme päältä.
Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vöykkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Hukk' on juossut tästä poikki. Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka! Parempi minun poloisen Hukan huiskajan jälillä, Alakärsän askelilla, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat hukan karvat Kojon pojan kutrisia."
SINIPIIKA. Ellös toivoa kadottako. Kiurun viserryksen korkeuden kumosta kuulet, malta se merkki! AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrkältä kuulet, malta se merkki! SINIPIIKA. Korpin ääntä en ymmärrä, mutta pieni kiuru sanoo, että Kullervon onnen tähti vielä kiiltää taitaa.
Lavinian ja isäni me sitten Panemme meidän perheen hautaholviin. Mut Tamora, tuo julma tiikeri, Hän ruumissaattoa ja hautavirttä Ja sielukellojakin olkoon vailla: Pedon ja korpin ruoaks heitettäköön! Hän eli niinkuin peto armotonna, Siis armottoman saakoon kohtelun. Kirotun maurin tuomio täyttäkää; Hän oli alkusyynä turmioomme.
Kun hän lähteen rannalla istui, näki hän korpin lentävän töllin yli. Silloin lausui hän: «Musta mustaa rakastaa«. Vaan korppi lensi matkaansa. Silloin huokasi Johannes: «Korppi ei eroita oikeaa mustaa; minun tilani on sitä mustempi!« Kerran mainitsi hän, itse sitä huomaamatta, Marian nimen. Silloin heittäysi hän maahan ja puristi kätensä rintaansa vastaan.
KONRAD. En häntäkän. HERMAN. Niin niin, korppi ei ronkkaa pois silmää toisen korpin päästä, tiedän minä. Mutta mikähän kriipi sinä oikein olet? KONRAD. Minä olen Matti. HERMAN. Matti Matti! Mikä on virkas, joka sinun elättää? KONRAD. On minulla pieni maja, majani ympärillä pieni turve, jota kätten väellä viljelen.
Nyt on aika toisin tullut, Päivä tuhmempi tavannut; Olen tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi, Joka sammakon sanella, Joka hallin haukkuella, Joka korpin koikkuella, Mustan linnun muihkaella. Vaan elä korppi koiku'kana, Elä muihka musta lintu! Et very minun verellä, Et liho minun lihalla; Se on vettä, mi on verta, Sepä luuta, mi lihoa. Olin ennen otramaana.
Päivän Sana
Muut Etsivät