Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


Hän ei mielellään halunnut olla noiden junkkarien kestittävänä, mutta lopulta hänkin sentään tarttui kelloon ja sanoi: »No, jos te nyt välttämättä tahdotte pakottaa minua, niin en minäkään vastaan pane, mutta korvaukseksi pyydän, että tekin puolestanne teette hyvin ja...» »Tietysti, se kuuluu asiaansanoi pasuunantoitottaja. »Frits, poikani, annappas se kori sieltä tänne!

Tämän nähdessään ei Lörincz herra enää voinut hillitä itseään, vaan rupesi nauramaan niin, että hän kaatui selälleen tuolissa. Menyhért herra sitä vastoin pelästyi hirveästi; ensi silmänräpäyksessä hän ei ymmärtänyt, mitä pojalle oli tapahtunut. Kaikeksi onneksi kaatui kori hänen ponnistuksistansa kumoon ja hän saattoi ryömiä siitä ulos; muussa tapauksessa olisi hänen ehkä käynyt pahasti.

"Kyllähän se tuli vähän väärin sanotuksi, minä kun tuota luulin ... että tuota ... kun se kori katosi ... että sinä sen olet vienyt ... vaan erehtyyhän sitä ihminen monasti sen verran ... ja sovitaan nyt, eikä muistella enään koko asiata", puheli Hikliini nöyrästi.

"Mikä? Vieläkö sinä kysyt... Se kori." "Mikä kori?" "

Vene-huoneen ovi oli auki, kun lähestyin, ja sisään astuessani huomasin, että kaikki huonekalut olivat muutetut pois, paitsi yksi noista vanhoista arkuista, jolla Mrs. Gummidge istui, joku kori polvillansa, ja katseli Mr. Peggottya. Mr.

Lattialla lähellä häntä oli kori täynnä vanhoja kuluneita vaatteita paraasta päästä lasten vaatteita ja siitä otti rouva kappaleen toisen perästä ja paikkasi niitä. Näin istuivat he, mies ja vaimo ilottomina, äänettöminä aina yöhön saakka. Tämä tapahtui pienessä köyhässä perheessä Chicago'ssa.

"Ota sinä keltainen kori; minä otan viheriäisen." "

Aurinko paistoi niin lämpimästi ja Auno oli nytkin ohran jyviä ja tähkän puoliskoita poimimassa. Yhtäkkiä hän kuuli Mikon sanat: Tule pois. Auno hätkähti, kori putosi kädestä. Hän katseli ympärilleen, mistä ääni kuului ja huomasi kartanon lähellä kujalla seisovan miehen vähitellen muuttuvan Mikoksi. Auno löi käsiään yhteen, lähti juoksujalkaa Mikon luo ja sanoi: Herran nimi olkoon kiitetty.

Tyttöjä kori kainalossa ja poikia kääry kädessä pysähtyi matkallaan leipuriin tai kauppiaaseen, he katselivat ensin niitä onnellisia, joilla ei ollut mitään asiaa, tai niitä, jotka kiusaus jo oli voittanut, menivät, jäivät taas seisomaan, koettelivat laskea yhden ainoa kerran liukua ja olivat hukassa.

Minä pelkäsin hänen ankaroita kylmiä silmiään enkä tohtinut lausua sanaakaan isäni hyväksi, kun hän meni kirjastoon. Kello neljän aikaan tuli Charlotten soma palvelusneiti minun huoneeseni. Hänellä oli pieni kori kainalossa ja kun hän otti pois peitteen, näkyi siinä pienillä mustilla lehdillä koristettuja harsolaineita.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät