Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Alakuloisina ja ikävissään hiipivät lapset puuskausten aikana suojaan äidin luo, joka sai rajuilmasta enite kärsiä; mutta kun kapteenin askeleet jälleen kuuluivat ylhäältä konttorista, silloin jatkoivat he taas yhtä innokkaina ja uteliaina työtänsä, tirkistellen pusseihin ja puristaen niitä, jos ehkä löytyisi joku vahingossa jäänyt rusina tai korintti, kooten purjelanganpätkiä ja auttaen äitiä puntaria katsomaan ja saipuatankoa palasiksi leikkaamaan.
Tahallisesti reipastuttaen itsensä ja kooten ryhtiä hän meni kuumuudesta välittämättä paljoa nopeammin eteenpäin, eikä entiset ajatukset enää tulleet takasin. Noin puoli tuntia käytyänsä hän huomasi jo olevansa lähellä matkan päätä, sillä rakennukset harvenivat ja muuttuivat mataliksi ja ränsistyneiksi. Vihdoin oli yhdessä portissa haettu numero.
Taloissa ja mökeissä oli aivan äänetöntä, kuin olisi elämä niissä hetkeksi uinahtanut; niistä olivat ihmiset joko lähteneet ulos kyläilemään taikka he nukkuivat todellakin tuvissa ja siimeksissä, leväten viikon rasittavista töistä ja kooten voimia taas huomenna aikaisin alkaviin ponnistuksiin.
Kyselemättä enää, miten on välttämättömyyttä kohtaaminen, hiljaa kooten yhteen sielunsa voimat, kulki hän rohkeana ja vakavin askelin eteenpäin. Kauaksi hän ei vielä ehtinyt, niin jo huomasi erään talonpojan istumassa tien vieressä, jalkojen ja käsien välissä punainen karanko-sauva, johon hän nojasi leukaansa. "Hyvää päivää!" sanoi Amrei, "lepo maistunee hyvältä?" "Maistuu kyllä. Minne matka?"
Holberg lähti mielellänsä matkaan, vaan ei mihinkään protestanttiseen yliopistoon. Hän oli Englannissa mielistynyt historiallisiin tutkimisiinsa ja lähti nyt niitä jatkamaan Pariisiin, jossa hän tällä kertaa viipyi kaksi vuotta kooten kokemuksia, jotka varmaankin keijuivat hänen mielessään Niilo Klimiä kirjoittaessaan. Pariisista hän matkusti Roomaan Lyonin ja Genuan kautta.
Taikka oikeastaan minä rakastan virtaa, joka yhä vilisee eteenpäin, näkee, kuulee ja oppii yhä uutta; kuljettaa laivoja, pyörittää tehtaita ja ainoastaan suvannoissa pysähtyy, kooten uusia kuvia taivaasta ja maasta viettää niin lepopäivää tahi rukoushetkeä rientääkseen sitä voimallisemmin merta kohti. Minua miellyttää, neiti Eliina, teidän kuvauksenne, säesti pappi.
Hän koetti saada jotakin jalansijaa takakämmenilleen, mutta ei ollut mitään. Tämmöisen tilan kauheata vaivaa oli mahdoton kauan kestää. Vähitellen hänen ponnistuksensa heikkonivat. Kun hän vihdoin havaitsi, että hän oli putoamaisillaan, hän vielä kerran väinästi väkeänsä. Kooten kaikki voimansa, hän näytti heittävän itsensä ylöspäin. Turhaan. Hän vaipui takaisin.
Jotain vähän sinnepäin, vastasi Ek, sillä muussa tapauksessa sinä olisit kai aikoja sitten heittänyt tuon pullon hiiteen tai ottanut siitä ryypyn itse... Ruumistahan ei avattane ennenkuin vasta huomenna? kysyi hän sitten, kääntyen lääkärin puoleen. Niin, huomenna, vastasi tämä, kooten kapistuksiaan lähteäkseen.
Kuinka viina vietteleepi Kehnoimmankin kerjäläisen! Vaikk' on huono, horjuvainen, Ett'ei saata sauvan kanssa Kontata kylän mäkiä. Käypi kooten konttihinsa Rukoellen, raukuellen, Anellen ruoan apua; Joutuu viimmein viinan luokse, Käypi kautta karvahien, Juopi vanhat vaattehensa, Juopi kehnot kenkänsäkin, Ainoankin atriansa, Jyväkouran kontistansa.
Hän vapisi, ääni tukkeutui rintaan. Mutta hän jatkoi, kooten kaikki voimansa: »Minä en jaksa. Täytyy ruveta kohta levolle. Olen niin heikko.» »Sinä aivan vapiset. Pyörryttääkö? Anna minun auttaa sinua vuoteelle.» »Ei, ei, kyllä pääsen itsekin. Mene sinne, ettei hän tule.» »Tännekö? Sinun huoneesesi? Sitä hän tietysti ei tee.» »Mene kumminkin, John.» John nousi ja sulki oven jälkeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät