Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


Isä kävi kalpeaksi, kun sen näki, ja kysyi, mikä oli hätänä. "Ne minua pilkkasivat ja sanoivat kerjäläiskakaraksi," kertoi Leiv. Åsbjörn pani päälleen ja meni puhuttelemaan opettajaa. Silloin Leiv hiipi Hansin luokse, joka oli vajassa ja laitteli rekeä. "Oletkos itkenyt, poika?" kysyi Hans. Leiv ei vastannut. "Mitäs pidit koulusta?" kysyi Hans. "Sinne en sen koomin mene!" uikutti Leiv.

Ja senkötähden ? Voi, sittenhän te olettekin oikein ystävällisiä. Ja sinä myös, Karin? Senkötähden sinäkin tulit? KARIN. Niin. Ja oli minulla vielä toinenkin asia. Tulin lausuneeksi sinulle kovia sanoja viimein. Voisitko antaa ne anteeksi, ja unohtaa pois kaikki? SYLVI. Oi, niin mielelläni! Niin kovin mielelläni. En niitä ole muistanutkaan sen koomin.

Heitä hänet ja tule minulle! Parempi on olla rikkaan talon emäntänä kuin mökkiläisen kurjana orjana. Yrjön silmät hehkuivat, hän hengitti kuumeentapaisesti ja ääni oli lähes tukahtunut rajuista himoista. Mene pois, kelvoton, lausui Katri, mene ja vie huivisi ja kaikki, en tuon koomin kärsi sinua silmieni edessä.

ILMA. Jospa sinä olet pikiintynyt täällä johonkuhun? FANNY. Oih, sinua! ILMA. Sinä punastut? Kuule, kuule ! Eihän vaan se tohtori, josta kirjoitit mikä sen taas olikaan nimi? FANNY. Jota en ole tavannutkaan sen koomin. Elä nyt joutavia. ILMA. Mutta sanopas, mikä hänen nimensä oli. Bro Bro FANNY. Broberg. ILMA. Niin, niin: Broberg. Ja nyt sinä punastut vielä enemmän. Ai, ai, ai !

Yrjön silmät hehkuivat, hän hengitti kuumeentapaisesti ja äänensä oli lähes tukahtua rajuista himoista. Mene pois, kelvotoin lausui Katri mene ja vie huivisi ja kaikki, en tuon koomin kärsi sinua silmieni edessä. Katri juoksi tuvan päässä olevaan suojaansa, otti avaimen suulta ja veti oven lukkoon.

HELENA. Jättäkää minut rauhaan, Hoppulainen. HOPPULAINEN. No, no, leikki sijansa saa, sanoi akka, kun sika nenän vei. LOVIISA. Kuulitteko, kuinka hän sanoi: jättäkää minut rauhaan! Jätä vaan sinä meidät rauhaan ja mene samaa tietä, jota tullutkin olet, mene siks' pitkää ikää, äläkä tuon koomin enää meille silmiäsi näytä.

Ei tarvitse koko asiasta puhuakaan tuon koomin, kun vaan lupaat, ettet mene järveen etkä muulla tavalla lopeta itseäsi. MIKKO. Ilon päiviä me vielä vietämme yhdessä, Anna Liisa, semmoisia, ettei niitä monella olekaan. Minä kun vien sinut vihille ja pidän oikein hyvänä, niin takaan, että kuoleman halu mielestä pakenee.

Ihan piti itkeä sinä iltana, enkä saanut sitten unta koko yönä. Ja heti toisena päivänä minä sakset käteeni ja ratkomaan hametta. En olisi sen koomin pannut sitä päälleni, en vaikka! Täkin päällisenä se nyt on ja siinä se menettelee. Mutta silloin minä lujasti päätin, etten kuuna kullan valkeana minä enää täältä leninkivaatetta osta, ei niin hyvää tule.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät