Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
KENTIN KREIVI. Konna, lurjus, lautasen nuoleskelija, halpa, röyhkeä, tyhmä, ryysyinen, ruokoton ryökäle, kolme mekkoa yllä, sata puntaa taskussa ja karkeat sukat jalassa; maitomaksainen riitapukari, peiliin mielistynyt huorimus, hätähoppuinen, teikaileva narri; raukka, jolla ei ole muuta omaa kuin arkku; mies, joka pelkästä palveluksen himosta voisit tulla parittajaksi, etkä ole mitään muuta kuin konnan, kerjäläisen, pelkurin ja parittajan sekasotkua, halvan tuliporton poika ja perillinen, jota pieksen, niin että suu väärässä parut, jos kiellät pienintäkään rahtua arvonimistäsi.
Hän on valmis puolustaimaan. EDMUND. Puhalla! AIRUT. Kerran vielä! AIRUT. Vielä kerran! ALBANIAN HERTTUA. Tiedusta, mitä tahtoo ja miks saapuu Hän torven käskystä. AIRUT. Ken oletten te? Nimenne? Arvonne? Miks vastaatten Te tähän haastoon? EDGAR. Nimeni on mennyt; Sen syönyt, kalvanut on konnan hammas. Tok' yhtä jalo lien kuin vastustaja, Jonk' esiin kutsun nyt. ALBANIAN HERTTUA. Ken vastustajas?
"Vaikka minun jalkaisin täytyisi astua halki Suomen, niin minä sen konnan etsin", ajatteli hän. "Ehkä hän on mennyt Kuopioon päin, sillä siellä hän on parhaassa turvassa. Minä lähden nyt sinne". Viivyttyänsä Noidanojalla pari päivää, levätäkseen ja kootakseen uusia voimia, alkoi hän eräänä aamuna kulkunsa pohjoiseen päin Kallavettä kohden.
Mutta yhtä kaikki, jos hän sen tekemättä jättäisi, olisi hänen *juoksunsa päättynyt*... Sitä hän kirosi, tuota armottomuutta ... ja kun ei ollut olemassa keinoa, jolla olisi tuon konnan itsensä voinut vetää rinnalleen oikeuden eteen: ei kukaan *tietäisi*, ei uskaltaisi todistaa Vennun päälle, hänen, joka kuitenkin oli niin monen juonen ja rikoksen esimies.
Kaikki minun neuvoni kilpistyivät hänestä kuin herneet alas seinää. Koko Hadeksessa ei ole niin suuria kärsimyksiä kuin hän ansaitsisi. Sellaista se vain on, että joka ei ole kelpo ihminen, sen täytyy olla roisto. Ja onko kenenkään niin vaikea muuttua kelpo ihmiseksi kuin konnan? Karata hyväntekijänsä, sellaisen ylevämielisen herran kimppuun!... Voi jumalat!"
Ett' antaa lapsen uskotta aivan kasvaa, jättää tyyten sen ohjaajatta uskon velvoitukseen. Se on jo julkeaa! Mä ihmettelen teit' itseänne, herra ritari... RISTIRITARI. Muu jääköön rippiin, herra arvoisa, jos Jumala niin suo. PATRIARKKA. Kuink', ettekö ees selitystä anna? lausu edes nimeä konnan juutalaisen tuon? tuo häntä esiin? Neuvon tiedänpä! Luo sulttaanin käyn oitis.
Eräs Pietaria seuranneista miehistä läheni häntä ja kuiskasi hänelle korvaan: Sano vain sana, niin muserran tuon konnan kallon rautakangella niin, ettei hän ikinä enää anna hosua kunniallista miestä. Kiellän sinua häneen koskemasta, kuiskasi Pietari. Antaa hänen olla tällä kertaa, Lammin Matti!
Enpä minäkään piiskurinvirkaa rakasta, mutta tällä kertaa minua melkein suututti, ettei komisarius määrännyt selkäsaunaa. Koivunoksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö. Kun tuo kierosilmä heitti puukkonsa pois ja oli antautuvinaan, oli hänen katseensa niin nöyrä kuin ikinä ihmisen katse voi olla, ja kuitenkin hän kehtasi käyttäytyä noin ruokottomasti.
Towin aikaa sitä tehtyänsä, huomasi hän, että siinä oli huolellisesti koetettu jäljitellä hänen käsialaansa, mutta samassa älysi hän, että wielä selwemmin pilkisteli siitä esiin tehtailijan käsiala. Mieheni otsa oli kirkastuneena, kun hän sieltä palasi. "Se ei ole kenenkään muun kuin tuon konnan työtä, mutta sen hän saa wielä katkerasti katua", sanoi hän.
Tähditelty vaippa yllään, konna julkee Ryöstön antamassa komeudessa kulkee; Laki vaikenee ja väistyy kauhistunna, Maahan sen polkevi mahtaja tuo. Vaan kun hyveen otsa tyynnä hälle hohtaa, Hyveen kirkas silmä konnan silmää kohtaa, Lannistuu se, taantuu, häpyyn sortununna, Katsehens' arkana maahan jo luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät