Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Jopa päästiin viimeinkin lähtemään. Lassi meloi ja kokan puolella istuivat innostuneet toverit, jotka eivät tahtoneet katselemishalultaan muistaa, että laidan toisella puolen on vetelä vesi vaarana. Missä ne ovat ne suurten kalain huoneet? kysyi Viija. Ne ovat tuolla keskellä selkää syvässä, selitti Lassi. Vaan täällä on pienten kalain huone, lisäsi hän ja alkoi lappaa nuoraa ylös järvestä.
Mene kuitenkin kokan puolelle, ja tuo minun tähystimeni kenties meidän täytyy vielä käyttää sitä." Kerkeästi juoksi Leo noutamaan sitä, kysyi eräältä nuorelta merimieheltä Martin kojua, ja toi tähystimen sieltä. "Niin, poikaseni," sanoi Martti, "aivan niin se on. Ota nyt tämä tähystin ja katso sillä ahkerasti rantaa päin.
He ryhtyivät täyttämään tätä vaarallista ja vaikeata tehtävää sellaisella jäykkyydellä ja tyyneydellä, kuin se olisi ollut heidän kahdeskymmenes, eikä ensimmäinen sotaretkensä. Indiani asettui ruuhen kokan puolelle, ikäänkuin lähemmäksi sitä kaunista vankia, jonka aikoivat vapauttaa, ja Hirventappaja istui perää pitämään.
Kokka vastasi ylenkatseella tervehdykseen. "Aina tuo maisteri täällä Hovilassa hyörii", virkkoi Martti katsoen Kokan jälkeen. "Hänestäpä sai isäntä hyvän ystävän". "Ja samallainen mies hän on kuin isäntäkin", vastasi Heikki; "lainailee rahoja joka paikassa, eikä maksa koskaan takasin". "Millä hän maksaisi, mies, jolla on toinen käsi tyhjä ja toisessa ei mitään. Hullut kun lainaavat hänelle".
Nyt halusi hän kotiin, ja sentähden riennettiin, niin että vesi kokan edessä kuohui! Hän tuli aina paria päivää aikaisemmin kuin nuottaväki, ja niinä parina kolmena päivänä, kunnes hänen täytyi taas ryhtyä toimiinsa, oli talossa heleä päivänpaiste!
Katteini Bertram, joka kokan puolella johti korjaustöitä, kuuli perämiehensä äänen, ja lähestyi nopeasti häntä. "Mikä hätänä on, Martti?" kysyi hän. "Hm, Leo ja minä näimme äsken ison jääkarhun käydä köntystävän rannalla, ja, jos vaan lähdemme ajamaan sitä, ei se suinkaan pääse välttymään" vastasi Martti, jonka silmät jo alkoivat innosta säihkyä.
Hirventappaja ei ohjannut ruuhta suoraan sitä nientä kohti, jonka yläpuolelle Hist oli määrännyt yhdyntäpaikan, vaan käänsi sen kokan viisto-suuntaan järven keskustaan päin, jonka kautta se paikka, missä vihollinen oli, joutui suoraan heidän eteensä ja he sitä paitse pääsivät soutamasta ympäriinsä rantaa pitkin.
Mutta hän ei voinut mitään puhua, ainoastaan viittasi kädellään olkansa yli vastakkaiselle rannalle. Sinne hän tahtoi metsiin, pois, kauas pois! Hän alkoi soutaa niin, että vesi kohisi kokan edessä. Siinä soutaessaan ja tempoessaan hän näki tytön seisovan yhä rannalla ja rukoilevan yhteenpuristetuin käsin.
"Eihän Antilla silmälasia ennen ole ollut", jatkoi hän nähdessään Kokan, joka, niinkuin viimmeisiin aikoihin melkein aina, nytkin oli Hovilaisen seuralaisena. "Eikä se Antti olekaan", sanoi Kjellqvist. "Antti on seminaarissa, nythän sen muistan. Mutta tunnetko tuota?" "En". "No olipa hän kuka tahansa, kunhan hänellä vaan taskuissa olisi heliseviä". Hovilainen ja Kokka astuivat nyt seuraan.
Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä Jo itse pakohon pääsi, Rienti luoksi laivosensa, Astuvi aluksehensa, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Melan vaivaisen varassa, Kokan koukkupään nojassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät