Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Puu, jota kiskotaan, ja polttaa tuletta"... Ja pensasaidan luona pysähdyttyänsä, hän kysäsi: "seipään päässä sill'on sija, punavaippa verhonansa, kiviä on kohtu täynnä; arvaas, niin olet mies!" Poika mietti kotvasen syvästi ja huudahti sitten: "Maltas, älähän vielä sano sitä... Sehän on orjantappura".
Emo tuosta arvelevi: "Mi on meiän Marjatalla, Ku meiän kotikanalla, Kun se pauloitta asuvi, Aina vyöttä völlehtivi, Hamehetta höllehtivi!" Niin kuulla kymmenennellä, Impi tuskalle tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Vatsantäysi vaikiaksi. Kysyi kylpyä emolta: "Anna kylpyä emoni, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin!"
Koska talven Tammi-kuussa kirvoitettiin äidin kohtu, syndyi ihmisen sikiä, tuli poika Pohjan maalle; Viheldäissä tuulen viuhan, pahan pakkaisen parissa piti poika päästettämän kohta sekaan seura-kunnan kautta kastehen pyhimmän. Tuskin eloon ehtineenä kapalossa kitisevä lapsi tuodaan Temppelihin, kirkon kylmemmän sisälle.
Sun vertas, Gaunt, se oli; vuode, kohtu, Väki ja muotti, joka muovas sinut, Hänetkin loi. Vaikk' elät, hengitkin, Niin häness' olet kuoliaaksi lyöty. Hyväksyt isäs kuolon täysin määrin, Jos näin näet veli-raukkas kuolevan, Jok' oli isäs hengen painoskuva.
Mut joka hetki vaihettaa voi tuulet Ja joka tuuli kansan mielen muuttaa. Viel' erämaa on aina myrskyn kohtu. Sen puuskat vaatii valppautta. Seedek tulee. Seedek! SEEDEK. Kuninkaan olkoon voima, kunnia Ja siunaus! BAALAK. Kai tiedät mitä mieltä On jumalat näit' aikoja, o Seedek? Vihoja näyttävätkö tietävän Tai leppeit' ovat? SEEDEK. Leppeä on Baal, Kuin aina viininkorjuun aikana.
Ja siunattu olkoon se kohtu, joka häntä kantoi, siunatut ne kädet, jotka häntä tuuvittivat! Tullut on Israelin otollinen aika, nousnut on sen autuuden päivä. Isäni armahin! SAKEUS. Ihmeellistä! SAKEUS. Sano, tyttäreni, millainen on miehen muoto? LEA. Isäni, kuinka voisin kuvata häntä, lähettilästä ikuisen aamun?
Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi tulehen hiili, näin ma valon tämän heleemmin loistavan mun hellyydestäin. Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, niin äänin vienommin ja lempeämmin, mut kielellä ei nykyisellä tällä, se lausui: »Päiväst' asti Aven suuren ain päivään, jona äitini, nyt pyhän vapautui kohtu mua kantamasta,
Kuin tuulen puhaltaissa leimahtavi tulehen hiili, näin ma valon tämän heleemmin loistavan mun hellyydestäin. Ja niinkuin kaunistui se katsehelle, niin äänin vienommin ja lempeämmin, mut kielellä ei nykyisellä tällä, se lausui: »Päiväst' asti Aven suuren ain päivään, jona äitini, nyt pyhän vapautui kohtu mua kantamasta,
Voi, josp' en oisi konsa syntynyt, Josp' äidin kohtu oisi ehtynyt, Ennenkuin tuotti minut ilmoillen, Kirouksen lapsen ijankaikkisen! PILATUS: Voi sua Juudas! Osas kamala! Voi voi yhtä kurjaa minua! JUUDAS: Kaifaan raadon korppikotka syö, Sielua peittää kadotuksen yö. Sinulle myöskin hauta aukenee, Ennenkuin uusi aamu valkenee.
GILBERT. Jaa, se on hän, mies, jonka väkevä povi on kuumempa kuin Etnan kohtu. Mutta vieläpä mielin kysyä ja tutkistella. Ken on tuo kunnianarvoinen haamu pitkällä parralla ja silmällä niin liepeällä, hän, joka seisoo alla tuon suuren ja synkeän tammen? KASPER. Se suuri Kaarle, Saksojen masentaja, seisoo siinä, vyöllä ankara miekka. Siinä hän seisoo, huulilla katkera hymy.
Päivän Sana
Muut Etsivät