United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usein kuultiin hänen mutisevan hiljaa: "kohtaloaan ei voi kukaan paeta", ja kuolinvuoteellaan hän vasta ilmoitti puolisolleen Kujala-vainajan terveiset, kehoittaen vaimoansa hautaamaan hänet Kujalan viereen, sillä he olivat olleet todelliset ystävät. "Vai luuletko, että joku muu kuin Tahvo-vainaja olisi voinut niin kunniallisesti käyttäytyä sekä itseään että sinua ja minua kohtaan?"
Ei kuulunut mitään epäilyttävää, aallot vain hiljaa loiskuivat sillan arkkuja vasten. Viimein tuli tietä pitkin muuan vanha, ontuva ja kainalosauvaa käyttävä vaimo. Hetkeksi hän pysähtyi aivan lähellemme, valitteli itsekseen kovaa kohtaloaan ja kulkemansa matkan pituutta, ja läksi sitten kapuamaan jyrkkää sillan kantta ylös.
"Missä on Heleena?" virkahti hän kiivaasti. Tuskin oli hän kuuluvalla äänellä maininnut hänen nimeään, ennenkun se armas olento seisoi ovella ja, kunnioittavasti ja arasti tervehdettyään, ikäänkun tahtoi keksiä kohtaloaan julman muukalaisen muodosta ja katsannosta. Hän kantoi kannelta käsivarrellaan osoittaaksensa, että oli valmis tottelemaan hänen käskyään, jonka hän jo eilen oli kuullut.
Usein kun hän luulee olevansa yksin ja huomaamatta, purskahtaa hän katkeraan itkuun. Muuten hän nähtävästi ponnisteleikse kärsiäkseen kohtaloaan niin levollisesti ja kärsiväisesti kuin suinkin. Kerran kun hän oli yksinään valtiokamariherran kanssa, oli hän päästänyt kimeän tuskan huudon.
Julkisissa tiloissaki oli hän usein tietämättömäksi juopuneena. Kotona puhuttiin hänestä vähän, mutta sen sijaan syvästi suri jokainen sydämessään hänen surullista kohtaloaan, vaikka ei kukaan uskaltanut murhettaan muille sanoa, peläten sillä vaan lisäävänsä toisten murhetta.
Sitten odotti hän nurkumatta kohtaloaan, joka oli tuominnut hänet piiritettäväksi rauhaisaan linnaansa, minne eivät mitkäät muut rauhan häiritsijät kuin rotat koskaan saaneet jalallaan astua. Nyt kuului askelia ja melua rappusissa ja sisään astui vähitellen koko seurue, isoäiti etunenässä ja Karl Fredrik jälkijoukkona.
Silloin hänkin olisi käynyt »tietä tarvottua», syönyt kiltisti »ennen syötettyä», ollut sekä »mieleen mahtimiesten» että »ikiriemuks isänmaalle». Muuten hän ei yleensä suinkaan tahtoisi vaihtaa kohtaloaan noiden elämän-kylläisten, itseensä tyytyväisten kanssa, joiden symbolin hän näkee esim. Valtion syöttiläässä. Heitäpä vastaan hän myös mestarillisen pilkkarunonsa »Kunnon mies» linkoaa.
Taidamme saada sitä kauan odottaa, hymyili Johannes. Ikinaisellinen viehätti meitä, selitti hän. Ei ollut mitään keinoa paeta kohtaloaan. Ja miehen kohtalo oli nainen. Mies halusi haihtua naisen rakkauteen.
Osa heistä jätti temppelin mennäkseen kaupungin synagoogiin opettamaan; muutamat jäivät kansan esikartanoon lain käskyn mukaan rukoilemaan, vastaanottamaan siunausta papilta sekä panemaan roponsa uhriarkkuun; toiset jäivät uteliaisuudesta näkemään vankeja sekä heidän kohtaloaan.
Hän, tuo onneton, oli yhtä hyvä ja puhdas kuin Ester, ja se ei sinua estänyt... En tahdo Esterille hänen kohtaloaan ... siksi vaadin, että kosit häntä, ennenkuin olet hänen maineensa tahrannut..." "Sinä vaadit, ... sinä uhkaat ... siis, joll'en tottele käskyjäsi, sinä rankaiset minua laskemalla liikkeelle nuo juorut, jotka tähän asti jalomielisesti kyllä olet pitänyt itselläsi.