Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Vannoinhan Chrysandrokselle tuoda tyttären takaisin vaikka kalman kammitsoista. Kuink' olenkin kärsinynnä! Tämä talvi oisi voinut särkeä jumalten syömen. Ja nytkö hävitän kaikki! Tuhat kertaa ennen taisto! Ei, Chryseistä jätä en, koston hurmeisen kohotan, yön sylissä syöksen ANEMOTIS. Syökset itsesi Manalan maille! Oi, te miehet, mitä osaatte taistella te ilman meitä? Chryseis minulle heitä.
LOKKA. Terve, kaksi kaunistani, Kuin silmäteriä kaksi, Yhtä kallihit molemmat! Minjäni, sinut kohotan Oman korvani tasalle. Kaunista tätä kotia Kuin suvi ketoa! Täällä Hoitele elämän taimet Hellin, lämpösin kätösin. Voita suuria sulolla Pienempien puoltajoiksi. Kehen kosket, koitukohon, Kehen katsot, kasvakohon. Se, jolle sydämes suostui, Siihen kansa suostukohon. Kodin valtikka valitse!
Hän niillä lakkaamatta ikään kuin huutaa isäntäväellensä: »osoittakaa minulle korkea tarkoitusperä, minä siihen itseni kohotan antakaa minulle suuri tehtävä, minä sen perille saatan!» Mutta hänen kova kohtalonsa tekee kaikki semmoiset pyrinnöt ja työt mahdottomiksi. Hänellä ei ole omaa kansaa, jonka puolesta taistelia; hänellä ei ole isänmaata, jonka hyväksi elää ja kuolla.
Sitten siitämme sukua ihmisten suvun sijahan, valloitamme vanhan veren, veren velton ja vetisen, metsän nuorella mehulla: Luomme uuden korven kansan, kansan vaistoisan, vapahan, jota hallitaan himoilla, ei hyveiden kahlehilla. Eläköön petojen valta! Sille sarkkani kohotan. KAIKKI: Eläköön petojen valta! Eläköön! Eläköön! Eläköön! Mikä hätänä? Onko päivä päässyt irti?
Ja toinen huutavi ratsulta: 'Ne haudan saakohot aalloissa! Jäljest' itse syöksymme sinne myös. Sinä, Hildebrand, heti täytä työs! 'Te kuninkaan keihään ja kypärän pelastitte mulla on enemmän. Hän avaa vaippansa: 'Povella näin valtaa goottien kannan ma. Te kruunun ja keihään saitte vain. On kuninkaan poika mun povellain. Minä kohotan nuoren Didrikin. Kuninkaana, laps, sua tervehdin."
Missähän minun silmäni tähän asti ovat olleet. Kuinka ihanata olisi, niin kuin Te, tuntea maat ja kansat, käsittää koko luonnon avaruus ja kohoten maan yli tutkia aurinkojen ja maailmojen matkat! Kuinka vähäpätöiseksi tunnen itseni, kun täältä kohotan silmäni Teihin ja huomaan olevani vailla kaikkea, kaikkea, paitsi halua seurata ja käsittää Teitä! VOITTO. Serkkuniko Liisa noin puhuu?
Ja kun samalla kohotan vavan kärkeä, oikiaa alaspäin taipuneen siiman mutka ja perho putoo hiukkasta aikaisemmin kuin siima ja alkaa kaarensa sitä paikkaa kohti, jossa kala äsken nousi. Onnistuiko se? Eikö kaari vieläkin ollut liika lyhyt, kala oli kai alempana eikä nähnyt perhoa? Ei ollut. Heitto onnistui. Se näki sen! Siunatkoon, se näki sen ja otti! Sainko minä sittenkin sen ottamaan?
Siima tiukkenee, minä kohotan vavan kärkeä ja siinä se on. Eikä olekaan aivan pieni ja on otettava varovasti. Säyne on minusta melkein hauskempi uuvuttaa kuin kokoisensa lohi. Se tekee kyllä alussa lujaa vastarintaa, ottaa siimaa monta vavan pituutta alas suvantoon, painii voimakkaasti vavan kärjen kanssa, mutta tulee sitten tuuma tuumalta ylös turhia reutomatta.
»Se ei ole kovin vanhaa», Glaukus sanoi »mutta sen on tuli, kuten meidätkin, varhain valmistanut viinin Vulkanuksen liekit meidät hänen vaimonsa leimut, joiden kunniaksi lasini kohotan.» »Se on herkullista», Pansa virkkoi, »mutta sen helakkuudessa lienee pieni annos rosininväriä.»
No, minusta nähden olkoon se miten hyvänsä, minä tulen toimeen aatelisitta nälännäkijöittäkin; minussa on myöskin ylpeyteni ja minä kohotan lakkiani kelle tahdon, enkä alennai kuten naapurini, jotka yhä vielä puhuvat 'armollisesta herrasta', ja kun hänet joskus kylässä näkevät, kumartavat hänelle, ikäänkuin siinä itse Herra Jumala olisi, ja hänen tytärtänsä nimittävät 'hovin neidiksi' ja kun oikein hyvää tarkoittavat, 'hovin pikku Roosa ryökkinäksi', ikäänkuin emme kaikki olisi vapaita miehiä, jotka valtiolle veronsa maksavat ja joiden ei, hitto vie! tarvitsekaan huolia mistään hovista".
Päivän Sana
Muut Etsivät