Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Koettelin kertoa erästä juttua, mutta minun täytyi sitä melkoisesti lyhennellä, koska jo ilmassa tunsin, että se muutamin paikoin oli liian jokapäiväinen ja paikottain liian jyrkkäsanainenkin.
Minä koettelin kuvailla mieleeni kapteeni Mironovia, tulevaa päällikköäni, ja ajattelin hänen olevan ankaran, äkäisen ukon, joka ei tiedä muusta kuin virasta ja virkatoimista ja joka pienimmästäkin syystä on valmis panemaan minut arestiin vedelle ja leivälle. Ilta rupesi hämärtämään. Me ajoimme jotenkin kiireesti.
Minä koettelin jouduttautua tänne juhannusaatoksi.. Mutta eiköhän istuta tuohon sakastin rappusille, olen kulkenut jotenkin paljon tänä päivänä. Löysin sieltä paljon harvinaisia kasvia, joita minulla ei ennen ole ollut. Varsinkin hyönteisiä ja simpukoita olen saanut paljon.
Eikö se sinuun mitään vaikuttanut? Pahan vaikutuksen se teki minuunkin, mutta minä koettelin tukahuttaa sitä, sillä tuommoisina hetkinä ei voi luottaa tunteihinsa, kun niitä ei silloin kumminkaan kykene arvostelemaan. Minä aina luotan tunteihini, sillä ainoastaan niiden kautta voin minä saada vakuutuksen itselleni.
Mutta jatkapas taas kertomustasi! Musti rypisti otsaansa kuin kootakseen muistojaan ja ajatuksiaan. Maitokuppi oli ja pysyi tyhjänä, virkahti hän sitten. Painoin pääni kupin pohjaan asti, mutta samalla seurauksella. Koettelin käpälilläni, ensin yhdellä, sitten toisella, kunnes kaasin kupin ja löin pääni vasun seinään, josta säikähdin hirveästi.
Kauniilta se näyttääkin, vakuutti Aspela, istuen keskellä venhettä, ja rupesi laulamaan: Nyt ääni raikas raikuu Suomen rannalla, Ja sävel kaunis kaikuu Kesä-ilmassa. Koettelin vaan, kuinka ääneni Limingan lahdella raikuu, virkkoi hän naurahtaen ja alkoi soutaa Lumijoen kirkkoa kohti. Menettekö Lumijoelle, isäntä? kysyin minä. Sinne ajattelin mennä, mutta paras taitaa olla, että vähän syömme.
Olisi luullut, että minun wuoroni nyt oli kuolla, mutta niin ei käynyt ja nytkin ihmettelen, että wielä elän. Minä koettelin kaikkeni panna liikkeelle, ettei hän olisi saanut mitään wäkewiä, mutta ei se mitään auttanut. Minä en tuottanut mitään semmoisia kotiin, enkä antanut muiden tuoda, mutta yhtäkaikki oli hän julkisesti myötäänsä juowuksissa.
Koettelin ilman lystikseni, miltä tuo näyttäisi minun päälläni. Ville huomattavasti rauhoittui, vaikkei kyennyt vielä mitään puhumaan. Maria jo alkoi hengittää helpommin. Hän pyrki panemaan leikkiäkin entiseen tapaansa: Annahan edes kättä. Kumma, kun ei tervehdikään, vaikka on niin kauvan ollut kotoa poissa. Ville laski nuttunsa ovensuuhun naulaan ja meni peremmälle huonetta.
Koettelin rukoilla miten vaan osasin, lupasin olla nöyrä ja kuuliainen, vaan ei siitä heltynyt ylivalta. Piimäkuppi, leipäkannikka ja sen päällä vähän voita tuotiin, salpa oven päälle lyötiin ja sanottiin: »Kyllä siellä ei ole hätää, ilman pahoissa juonissasi itket, vaan kyllä siellä sulaa sydämmesi.»
"Ei mitään tuhmuuksia", vastasi kymmenniekka. "Kun minä huomasin asiat, niin koettelin pidätellä Riikkaa, jotta ei hän tiennyt tämän taivaallista koko jymystä." "Olitpa oikein kelpo mies, kun et laskenut Riikkaa En minä ymmärräkään, miten minä niin pökerryin, vaikka en ennen eläessäni ole muistamattomaksi mennyt." "Mitäpäs siitä, sattuuhan se vahinko viisaallekin", lohdutteli kymmenniekka.
Päivän Sana
Muut Etsivät