Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Minä olin onnellinen ja taisin sanoa, että vaimoni on oikea kodon sydän. Pirttilän Paavo oli hyvä ystäväni, niinkuin ennenkin, ja neuvoi minulle monta asiaa maan uuden-aikaisessa viljelyksessä. Vuoroviljely pantiin meillä niinkuin Pirttilässäkin toimeen ja minä rupesin käyttämään sala-ojiakin. Hankinpa luujauhojakin koetteeksi ja Guanoa hankin myös, pelloille levittääkseni.
Ei mikään kauppiastamme niin hämmästyttänyt kuin nähdä kaikkein ihmisten hoitavan askareitaan niinkuin ainakin, koska kaikilla Djeddahin asukkailla olis pitänyt olla yksi ainoa ajatus vaan: että Jumala vanhurskaudessaan jo vihdoin oli siunaava viisaan ja onnellisen Mansurin kodon.
"Meidän pitää matkustaa sinne, rakas Thore; sillä lasten tähden meidän pitää tekemän mitä taidamme... Sanomattoman raskasta ja vaikeaa on että jättää rakkaan kodon, mutta sama aurinko valaisee siellä kuin täälläkin, ja sama hyvä ja laupias Jumala valvoo ylitsemme, jos asuimme missä hyvänsä... Muuttakaamme sentähden sinne lapsinemme Hänen nimessään."
Kosteill' silmill' seisovat he, nähdessänsä Kodon sataman; sen vuoret aamuss' hohtaa. Ja tän aamun kutsuvat he onnen aamuks', Myrskyn menneen kutsuvat he onnen myrskyks'. J
Jos kiusaus tulisi päälleni, niin et saa antaa minun turmella sekä itseni, että sinut, vaan Sinun pitää viedä minut johonkin sairas-huoneesen kunnes paranen. Kun pyydän Sinulta tuollaista ystävyyttä, olen iloinen, että voin palkita Sinua, tarjoamalla Sinulle sellaisen palkan, että tulet muista riippumattomaksi, että voit hankkia itsellesi oman kodon autuus, jota minä en voi toivoa itselleni.
Tuo pelko säikähdytti Anttia ja pani vapisemaan joka jäsenen. Uusi kyyneltulva purkautui ja sydämmensä pohjasta huokasi: »Eihän toki. Eihän toki.» Kyyneleet kuitenkin puhdistivat sydäntä niin paljon, että perhe tuosta kodon myrskyistä kohosi kuni sumusta. Siihen sumun mustaan yöhön kätkeytyi ja hukkui kaikki. Mutta rakkauden kultainen side jäi näkyviin ja palkitsi kaiken muun...
Hetket, päivät, vuodet kiitää ja, mi ihme? Kodon pyhä vainio on edessämme! Uskoa me emme voi ja toki uskom, Suloisessa häiriössä viehkeilemme, Silmän kirkkaan suljemme ja aukasemme, Viehkeilemme kuni lapset pienet. Myhäellen ympärkäännymme ja käymme Takasin taas harhailemaan metsän yöhön, Tielle kerran tullessamme käytyämme, Mutta väleheen me kiirehdimme jälleen Kohden maata miekkoisten.
Kaikki on juotu, niin nauriskuorman hinta kuin sekä kodon että kylän säntirahat, ei äyriä jälellä löydy. Tyhjä on kukkaro, mutta täynnä on pää täynnä myrkkyä ja kirousta! Nyt perkele on irti ja helvetin porstuassa seison minä ja rautahaaruin kilinän kuulen sieltä kuumasta tuvasta. Uh! Tämä ompi ilkeätä!
Kohta on sylissäni ihana, armahin vaimoni, kohta isäni ja lapseni. Oi sä pienoinen!» »Taivas, tyhjennä hänen päällensä koko autuutes sarvi!» sanoi syntejänsä katuva mies. »Kohta mun vuorittaa kodon metsät ja peltoen heilimätuoksu. Todellisuudessa nyt kaikki on yhtä ihanata kuin unessa menneenä yönä. Se uni vapautta ennusti, se oli taivaan uni. Siis olet tunnustanut, mies?
"Lapseni," sanoi Thore Jössen poika liikutetulla äänellä; "se tärkeä hetki on tullut, jona meidän pitää jättää rakastetun kodon ja pian sen kalliin isän-maankin, uudessa maassa hakeaksemme elatusta jäljellä olevina päivinämme. Matka on pitkä ja vaivaloinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät