United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Klettermaier oli häntä ymmärtänyt ja pudisti päätänsä, mutta kysyä ei hän uskaltanut. Jääkää hyvästi emäntä sanoi hän, tulkaa pian takaisin! En koskaan! sanoi Wappu hiljaa. Klettermaier meni sisään. Wappu jäi seisomaan kirkkoherran eteen ja kesti hänen tutkivia silmäyksiänsä.
Ainoastaan vanha Luckard, joka kortissa muka oli nähnyt kaiken tämän, oli koko yön valvonut Wapun kanssa ja auttanut häntä vetämään matkalaukun kiinni, pisti jäähyväisiksi kukkasen Wapun hattuun ja meni saattamaan häntä kappaleen matkaa tielle. Vanhus itki niinkuin hän olisi ruumista saattanut. Klettermaier seurasi tavarain kanssa.
Tästä päivästä alkaen oli hän ikäänkuin muuttunut, ei noudattanut oikeutta, oli kärsimätön, oikullinen, äreä, niin ett'ei kukaan muu kuin Klettermaier uskaltanut häntä puhutella, sillä häntä Wappu vieläkin piti muita parempana. Hänen ylpeytensä paisui täll'aikaa mahdottomasti, joka kolmas hänen sanoistansa oli "ylimystalon-emäntä!"
Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: emäntä, muistakaa ihmisiä! Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan. Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte mitä odotatte? Miehet katselivat epäillen toisiansa. Täytyy koettaa löytää häntä, sanoi Klettermaier.
Ei kukaan muu kuin kuuro Klettermaier, joka hakkasi puita vajassa, huomannut hänen tuloansa; kaikki muut olivat ulkotöissä. Jumala siunatkoon sinua: lausui hän ja otti lakin päästään isäntänsä tyttärelle. Wappu laski maahan taakkansa, tuon painavan Hans'in, ja antoi kättä vanhukselle. Oletko kuullut Luckard'ista? kysyi tämä. Wappu nyykähytti päätänsä.
Klettermaier, sinut lähettää herra Jumala! huusivat ihmiset. Suokoon Jumala, että vielä sitä tarvittaisiin, sanoi kylän vanhin ja katseli huolistuneena pelastusköyttä, Wappu ei enää anna mitään elon merkkiä. Nuorasta vedetään huusi ensimäinen rivissä ja samassa kuului huuto niin likeltä, että sitä ymmärrettiin kun oli hiljaa: Eikö vieläkään mitään köyttä?
Klettermaier huusi hän tämän korvaan, mene ja auta Asraa Jooseppia hoitamaan. Asra on siellä minun sijassani. Jooseppi jää ylimystaloon ja minä lähden pois. Teidän pitää kaikki katsoa Jooseppia ylimystalon isännäksi ja totella häntä niinkuin minua, kunnes palaan, ja voi teitä jos hänen täytyy teistä valittaa! Anna kaikille palvelijoille tieto tästä!
Taas muutaman minuutin väli, hänen täytyy sitoa solmun vahvaksi ja varmaksi, ett'ei hengetöin ruumis, näin likellä pelastusta, putoisi alas syvyyteen. Sido varmasti Wappu, sanoo Klettermaier itsekseen. Niin herra Jesus, kun hän vaan voisi sitoa vahvasti, kertoi rahvas. Kolmekertainen nytkäys molemmilla köysillä yht'aikaa!
Wappu oli ääneti, Benedikt ei myöskään puhunut. Hän teki niinkuin Klettermaier edellisenä vuotena oli tehnyt. Järjesti majan Wapulle niin hyvin kuin mahdollista ja kantoi sisään hänelle polttopuita. Sitten antoi hän Wapulle kättä jäähyväiseksi: Jumala suojelkoon sinua täällä ylhäällä! Ja jos vielä saisin sinulle jotakin sanoa, niin se olisi: valvo ja rukoile ett'et joudu paholaisten valtaan!
Viimein siihen tuli kylmän vihat, ja tänä aamuna hän kuoli. Nyt sinä olet ylimystalon emäntä ja Klettermaier lähettää sulle terveisiä. Se oli siis totta! Rauhan, vapauden sanansaattaja seisoi ihka elävänä hänen edessänsä. Sentähden oli Jumala näyttänyt hänelle maailman ihanuutta ikäänkuin olisi Hän tahtonut hälle sanoa: kas, nyt se on sun! Tule alas ja ota lahjani vastaan!