Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Hän tunsi taasen pian samanlaista tuskaa rinnassaan kuin äsken seisoessaan käytävällä. Tämä tuska yhä eneni, kun hän näki Klaus herran kukat. Mitä puutarhassa kauniimpia oli, ne oli Klaus taittanut, ja niin yhdistänyt, että valkoisten kukkain keskellä oli kauniista punaisista vähäinen, soma M.
Siinä mainittu Elina rouva oli Klaus Kurjen jälkimäinen puoliso, Elina Juhontytär Stenbock, piispa Arvid Kurjen äitipuoli. Tapaukset esitetään erinomaisella draamallisella voimalla ja syvästi liikuttavalla tavalla.
«Häntä vastassa!... Niin, minä ymmärrän«. Kirkkoherra hymyili. «Se olisi sinun mieleesi..?« «Minä ja majuri s olemme, niinkuin tiedät, veli kirkkoherra, vanhat sotatoverit; en ole kysynyt majurilta, onko tämä vanhempain ystävyys lapsissa hänen mieleensä, sillä minä tiedän sen. Itse puolestani voin suoraan sanoa, etten minä maailmassa toivo muuta kuin nähdä Klaus ja Maria... Mutta, mitä perhanaa!
Minä uhraan elämäni Johannekselle; hänen kuvansa olkoon aina asuva sydämessäni ja hänen muistonsa minun rinnassani. Minä olen ylkäni uskollinen morsian, kunnes hauta ja kuolema meidät yhdistää«. Klaus ei vastannut mitään. Hän oli vaalea kuin se voima, jonka Maria viimeksi mainitsi.
«Mikähän tuli Marialle?« «Ja niin äkkiä!« ihmettelivät kaikki. Parooni Klaus oli ainoa, joka oikein aavisti, vaikka ei hänkään ymmärtänyt oikein asian laitaa. Vanha parooni oli lähtötuumissa, seisoi mantereen puolisella rannalla huutaen soutajiaan, jotka, luullen vielä kauvan saavansa olla kotomatkasta murheetonna, olivat menneet kylään.
Saman aineen on tekijä sittemmin muodostanut näytelmäksi. Vielä enemmän huomiota kuin "Juho Vesainen" sai osakseen romaani Anna Fleming , jossa varsinkin Klaus Fleming'in ja nuijasodan aikuisten valtiollisten olojen kuvaus ansaitsee mainitsemista. Kokoelma onnistuneita historiallisia kertomuksia on Margareeta, joka paitsi sen-nimistä novellia sisältää muutamia lyhyempiä kuvaelmia.
Hän kiiruhti ulos; mutta ovella tarttui häneen vääpeli. Te jätätte testamenttini tekemättä. Häh?« «En minä jouda, en minä jouda«, huusi parooni. «Menkää kirkkoherran tahi nimismiehen luo, he osaavat paremmin!« Ja ulos kiiruhti parooni Klaus. Vääpeli seisoi muutaman silmänräpäyksen ääneti. Hän katsoi pitkään ylioppilasta, joka väsyneenä sohvalle oli vaipunut.
Käytävän keskellä seisoi Johannes vaaleana kuin lumi, vaaleampana vielä. Nähdessään hänet seisahtui Klaus, ja juoksi taasen sitä kiireemmin. «Mene!« jupisi vaalea ja hieroi kädellään otsaansa, ikäänkuin poistaakseen jonkun julman ajatuksen. «Kukkia hän vaatii; ken kauniimmat kukat hänelle antaa, sen kanssa menee hän tanssiin« kertoi Johannes tuskin kuultavasti.
Kun Klaus puheli hänelle, sanoi hän: «
Hän ei odottanut vastausta, ei huomannut, että ylioppilas, hänen matkatoverinsa, jäi; hän ei huolinut ihmisistä, jotka usein estivät hänen kulkuansa. Hän lähestyi yhä lähestymistään tulipesää. «Oletko hullu, kun sinne vielä palaat?« huusivat hänelle maalaiset. Mutta Klaus ei kuullut, ei nähnyt mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät