Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Parooni Klaus vaaleni tätä kuullessaan. «Tietääkö kukaan, mihin maisteri Johannes meni?« kysyi hän. «Vene, vene!« huusi vanha parooni. «Minä olen onneton, jos jotakin sattuu Marialle; meidän täytyy lähteä kohta«. Nyt olivat leikit loppuneet. Kaikkein teki mieli kysyä Elleniltä, mitä hän luuli, ja Ellen parka ennätti tuskin vastata, ennenkuin hän taasen sai kaikki uudesti kertoa.
Klaus Fleming'in vouti Abraham Melkiorinpoika mestautti hänet Ilmajoen kirkolla 1597. Hannu Krankka, kotoisin Limingasta, oli niinikään talonpoikaispäällikkö Nuijasodassa. Sai Tarharannan kahakassa mainitun Abraham Melkiorinpojan vangiksi. Jaakkima Verends. Sotaherra, jolla oli virkoja ja läänityksiä Suomen ja Liivin maalla. Kohteli talonpoikiaan Suomessa aivankuin maaorjiaan Liivinmaalla.
Hän luuli, ettei Johannes enää ollut elävien seassa. Hän ajatteli Marian sydämestä aikaa voittaen kyllä astuvan syrjälle sen kuvan, joka nyt oli hänen elämänsä, antaen sitten sijaa toiselle. Arvoituksena oli kumminkin hänelle, mitä Johanneksen ja Marian välillä oli tapahtunut. Että Johannes Mariaa rakasti, sen luuli Klaus tietävänsä; että Maria Johannesta rakasti, sen tiesi hän.
Luutnantti ei puhunut mitään. Hän otti kirjeen taskustaan ja luki: «Veljeni!« «Minä olen nyt Harmaalassa. Minä näen mitä täällä tapahtuu, mutta minä en tosiaankaan ymmärrä mitään. Vanha parooni ja majuri ovat nyt mykkiä. Klaus on vaalea kuin kuolema; hänen sisarensa itkevät ja neiti Maria! Hän on syypää kaikkiin.
Aatelisto, jonka hallussa oli kaikki tärkeimmät siwiliwirat sekä wallattoman sotawäen päällikkyys, oli woimallisen Klaus herran turwissa tottunut mitä itsewaltaisimpaan menettelemiseen kansan asioissa, luottaen, ettei kukaan alhaisempi, maassa olewan hallituslaitoksen siwuitse, rohkenisi mennä päähallitsijaa etsimään niin kaukaa kuin Warsowan teitse.
Parooni Klaus kyllä oli tinkaellut päästäkseen Marian kanssa tuota vanhaa neitsyttä katsomaan, mutta kun Maria lupasi Louhensaarella tanssia hänen kanssansa, suostui hän jättämään rakastettunsa Ellenin haltuun. Klaus raukka ei tietänyt, että Marian sydämessä asuivat toiset tunteet kuin ennen, että kun Maria nauroi, hänen sydämensä itki.
Hänen takanaan kulki pitkä, laiha roikale, hyvin humaltunut ja isänmaanrakkaudesta innostunut Klaus Hammerlein, rautaseppien ammattiesimies, vähintään tuhatmäärä pesemättömiä ammattilaisiansa perässään. Kankureita, naulaseppiä, köydenpunoojia, kaikenlaatuisia ja kaikenarvoisia käsityöläisiä tulvaili esiin joukon jatkoksi jokaiselta synkältä, soukalta sivukadulta.
Klaus istuu pöytänsä edessä. Niinkuin toimellinen maapatrooni ainakin lukee hän nyt muistikirjastaan, mitä hänen peltonsa edellisinä vuosina ovat antaneet. Hän vertailee, paljoko siitä riihestä, joka tänään puitiin, tuli viime ja edellisinä vuosina, ja arviolta laskee hän tulonsa ylipään tänä vuonna.
Hän jätti kirjeen kesken, ja levähtämättä istui hän hevosensa selkään lähtien vielä hakemaan kadonnutta. Klaus rakasti, mutta rakasti oudolla rakkaudella. Hänelle oli oma onnensa mitätön, kunhan vaan Maria olisi ollut onnellinen. Klaus oli mennyt. Majurilta ja vanhalta paroonilta kului ilta ja yö unetta.
"Minä tunnen, että hänellä on lanko Turussa, sotawäessä, Klaus herran palweluksessa." "Se ei ole mitään," wastasi Anna huolellisesti. "Waan isäni on niitä miehiä, joiden ajatukset eiwät koskaan woi erota piiristä, mihin wirka ja olewat olot ne owat supistaneet. Hän ei ole pahasydämminen, waan hän on tuiki armoton jokaista kohtaan, jota Klaus herra wihaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät