Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Jumala suokoon teille avoimet silmät ja korvat, armollinen herra, sillä me elämme pahassa maailmassa, eikä kenkään ole turvassa pimeyden nuolilta. Olkaa varuillanne ja muistakaa minun niin sanoneen. Sama kirves, mikä on kaatanut täysikasvuisen puun sen voiman vuosina, voi kaataa taimenkin kaikessa sen ihanuudessa.
THOROLF. Totta sekin, Hjördis, sun isäsi kirves ja kilpi on riippunut siellä jo monta vuotta. HJ
Nyys, nyys. Mikä tämä? Voipeukalo. Missä voi? Kissa söi. Missä kissa? Aitan alla. Missä aitta? Tuli poltti. Missä tuli? Vesi sammutti. Missä vesi? Härkä joi. Missä härkä? Kirves päässä. Missä kirves? Kannon päässä. Missä kanto? Karhu repi. Missä karhu? Mies tappoi. Missä mies? Mato pani. Missä mato? Kokko nokkas. Missä kokko?
Hän tarttui vieressään olevan kirveen ponteen. Kohotti sen ilmaan suoralla käsivarrella, piti niin hetkisen ojona ja heilautti lopuksi pari kertaa leikiten ilmassa. Nuorukainen hymyili uudelleen: »Viisikolmatta niitä jo tuossa makaa, eikä kirves paina vielä vähääkään!» Käki kukahti. Nuorukainen katsoi ylös kukkulan rintaan.
Veisti päivän, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki: ei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon. Niin päivällä kolmannella Hiisi pontta pyörähytti, Lempo tempasi tereä, Paha vartta vaapahutti. Kävipä kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon; kirves kilpistyi kivestä, terä liuskahti liha'an, polvehen pojan pätöisen, varpahasen Väinämöisen.
Ne nousevat toinen toistaan innokkaampina linnainsa perustuksia laskemaan, luomaan maasta vallituksiaan. Melkein kilvalla he käyvät työhön käsiksi. Salon ukko kaataa hirren hongikostaan, toinen lohkaisee kiven kalliostaan, kolmas nyhtää sammalen, ja kaikki he tulevat kuormainsa päällä ajaen sovitulle paikalle, jossa pian lapio heiluu, kirves vilkkuu ja vasarat nakuttavat.
Yksi arkku siellä vain on, ei ole vielä muita kirkon lattian alle haudattu kuin papin rouva, helppo on se löytää. Panulla on kirves mukanaan. Kansi rusahtaa, longistuu ja aukeaa ja valkoinen liina välähtää sen alta.
Ei mitään ... hyvähän tuo, että viimeinkin kaatui ... olisi minultakin siihen jäänyt, jos ei kenkäni kärki irtonaisen puun juureen tarttunut. Keihääsi katkesi. Vielä minulla kirves varana ... vaan missä lienevät muut miehet? Tuolta tulevan kuuluvat.
Lopulta läksi hän, kirves kainalossa, kalut olalla, astelemaan kohden Impivaaraa jälleen, päättäen ei milloinkaan enään kuvata itseänsä luontokappaleeksi, kun Jumala kerran oli luonut hänen järkeväksi ihmiseksi.
»Eikö sitä voi varpilla vetää?» kysyi päällikkö. »Ei, ei käy varppipeli laatuun!» Nuorukainen palasi rannalle. »Saako kirves jäädä veteen?» kysyi hän päälliköltä. »Vaikka kymmenen kirvestä, ennenkun puolensadan miehen parin tunnin työnseisaus.» »Sitte minä sen laukasen! Missä on kirves?» »Ei pidä uhmata kuoleman kanssa!» huudettiin joukosta. »
Päivän Sana
Muut Etsivät