United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkoitan, ett' innostuisit, Siksi ärsytän sinua. Innostuisinko? se sattui! Nyt olis paininta parahin. Se veriä liikuttaisi. Käymmekö käsirysyhyn, Kirri! KIRRI. Niinkuin aika poika! Vyöltä vaiko rinnuksista? Rinnuspaini! Täm' ei tepsi. Vyöltä! Täm' on vankempata. Heilauta! KIRRI. Keikauta! NUORI JOUKO. Nuoremp' ensin! KIRRI. Kopsis! NUORI JOUKO. Ropsis! Tuossa kinnerit sojossa. Mihin pystyt?
Ajattelepas nyt tarkoin: toinen epärehellinen, kelvotoin, köyhä rotta, jonka kanssa tulet itsekin yhtä köyhäksi; toinen komea, hyvämaineinen, varakas, nuori ihminen, joka vielä minultakin tuopi sinulle kolmetuhatta markkaa valitse! mutta valitse ymmärryksellä!" houkutteli Kirri. "Minä olen jo valinnut ja siihen ei toki pitkiä aikoja tarvita.
NUORI JOUKO. Tässä on parahin paikka: Siellä suo, vetelä täällä, Keskellä tasainen tanner. Tästä on tapa hänellä Käydä Ilmarin talossa Näissä päivin. KIRRI. Mies keralla, Kun hän käypi kukkumassa. NUORI JOUKO. Sano: ulvomassa! Kilvan Huutavat saloja pitkin, Jotta kansa kummastuisi, Kertoisi ja kuuluttaisi Mainetta mokoman miehen, Vallanpyytäjän pahimman.
Kyllä kai haava olisi lakannut juoksemasta, jos olisi siihen kaatanut pikiöljyä", sanoi Katru, turvaten omiin lääkkeisinsä ja pahaan sisuunsa. "Se olisi kyllä saattanut olla mahdollista, mutta annetaan hänen nyt vaan tuossa koettaa. Mutta luulempa minä tuon vahingon olevan Jumalan salliman", arveli Kirri. "Mitenkä se on ymmärrettävä?" kysyi Katru. "Kuulehan nyt!" kehoitti Kirri.
Nähdäänpä tässä kuka meistä juoruaa ja valheen hengessä liikkuu ja kenessä tässä totuus on, kenessä valhe, sanoi Kirri ja ojensi Martille sen kirjeen, jonka hän oli Ainalle kirjoittanut ja antanut Lillun vietäväksi Ainalle. "Voi surkeata! Lillukin on, näen mä, yksi noita ilkeöitä hiiton henkiä ja lähettiläitä! Voi kelvotointa! Mesi, maito kielessä; viha, myrkky sydämessä!
"Itsepä hänen ajoitte pois, miksi omaa tekoanne murehditte?" sanoi Maija, ikäänkuin pilkaten heidän omatekemäänsä surua. "Se täytyi tehdä. Hän oli niin itsepintainen ja uppiniskainen, ett'ei häntä saanut mitenkään erilleen tuosta kelvottomasta Kolkin tyttärestä", selitti Kirri tuota vanhaa virttänsä. "Miks'ette antaneet Martin naida oman mielensä mukaan? Hänenhän se asiansa on", sanoi Maija.
"Lillu antoi sen minulle ja käski tuoda sen teille; hän ei itse sillä kerralla joutanut", selitti Kirsti. "Miten Lillu on saanut kirjeen käsiinsä?" utasi Kirri yhä edelleen. "Aina oli hartaasti pyytänyt Lillun viemään kirjeen Martille. Mutta siihen siaan toikin hän sen minulle ja nyt se onkin teidän käsissänne, että saatte oikeen tarkan tiedon miten asiat ovat.
"Te, vaimonpuolet, olette paljon kavalampia kuin me miehet; emme me toki julkeaisikaan ruveta noin kavaloihin keinoihin", sanoi Kirri, täydellisesti tunnustaen vaimojen voittavan kavaluuden. "Mitä kavaluutta se on?
Eikö Susso ollut Kolkin pojankin naimisen välissä kiistaamassa?" sanoi Kirri miettivästi. "Aivan niin, isäntä! Vielä viimeisen kuulutuksen ja vihkimisen välilläkin häätäsi hän itse ja hänen asiamiehensä sen asian välissä ja silloinkos kehuttiin tuota ainaista kaupan kalua itseänsä sekä hänen olemattomia suuria rikkauksiansa.
"Etkö huomaa, Martti?" sanoi Kirri lujasti, kun näki viimein missä kiusauksessa Susso oli Martin huomaamattomuuden vuoksi. Kuultuansa isänsä lujan ja käskevän äänen, heräsi Martti kuin unesta.