United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä tuommoiset köyhät rotat huolivat, sillä heillä ei ole kunniaa vähääkään, jota heidän tarvitseisi suojella", sanoi Kirri päättävästi. "Mitä Kolkki sinulle puhui?" kysyi Katru Martilta, sillä hänellä oli salainen pelko ja aavistus tuosta Kolkin käymisestä. "Eipä paljon mitään", sanoi Martti huolettomasti.
Samassa syöksähti Lillu huoneesen; hänenkin ulkomuotonsa osotti hänellä olevan tiedossa jotain hyvin merkillistä. "Voi herra-jee, isäntä ja emäntä kulta! Oletteko kuulleet ett...?" "Että Kolkki on ottanut Martin tykönsä", keskeytti hänen Kirri. "Niin, ja että Martti ja Aina ovat kuulutetut?" lisäsi Lillu syvään hengittäen ja odottaen suoranaista ja ankaraa vaikutusta uutisilleen.
Mitäs lintu; minä olen nykyään kuullut oikeen tarkkaan hänen elämäkertansa", sanoi Katru, tuimistuen siitä, kun miehensä arveli Ainan kelpo-ihmiseksi. "Hyvääkö vai pahaa olet hänestä kuullut?" kysyi Kirri yhtäkaikkisesti yhä edelleen. "Kaikkia sinä kysyt! Milloin niistä semmoisista on hyvää kuulunut? Pahaa, huonoa se on, jota minä hänestä olen kuullut", sanoi Katru.
Tässä tulee meille lysti ja muutamille pitkä nokka", sanoi Kirri ja hän näytti nykyään hyvin miettiväisen näköiseltä. "Mikä on tarkoituksesi?" kysyi Katru.
"Se on Lillu se!" sanoi Katru, kunnioittaen Lillun kavaluutta. "Tässä on kirje", sanoi Lillu ja ojensi kirjeen Kirrille. Kirri aukasi oitis kirjeen ja alkoi lukea: "Aina rakastettava Ainani! "Et taida osata aavistaakaan, missä kiusauksessa ja murheen helteessä minä polonen nykyään olen.
Sinä se olit, joka neuvoit minun Markulle maksamaan kuusikymmentä markkaa, ett'ei hän antaisi toista perintökuittia. Eihän tuo ole vielä paljon, vai kuinka?" sanoi Kirri kylmästi ja avonaisesti.
"Saattaapa asia niinkin olla. Mutta kun Rehkonen sanoi minulle Martinkaan ei tahtovan enään koko naimiskauppaa ja kun Kirri toi minulla Martin kirjoittaman kiellon, ett'en minä saa antaa heille avioliiton kuulutusta, niin sentähden minä epäilen", puhui pastori nyt suoraan. "Voi hyvä Jumala sitä uskotointa pettäjää!" kiljasi Aina tuon kuultuansa ja lätistyi pyörtyneenä lattialle.
"Mutta saakeli soikoon! sitäpä sopiikin koettaa", sanoi Kirri iloissaan, kuullessansa emäntänsä oivallisen ehdoituksen, sillä hän oli ehdottomasti taas kääntynyt hänen puolellensa.
Säälisitkö, heltyisitkö, Et ikinä naista saisi Saisit naurun, pitkän pilkan. Sen sylihin suostuu nainen, Ketä on pelätä pakko. Kuka on ankara ja kumma, Sen etehen antauvi Hän kuin laakso vuoren alle, Nöyrin, notkahtavin mielin. KIRRI. Oletpa kokenut koira, Kun tunnet otuksen oikut.
"Sitä minä en usko, sillä perintökuitit ovat olleet ja menneet, ja epäyskirja on minulla ja sen lähden viemään pastorille, Päälliseksi olen Markulle, Martin entiselle oppivaarille, maksanut jo kuusikymmentä markkaa, ett'ei hän antaisi uutta perintökuittia; saavat maar nyt mittoa mieltänsä", sanoi Kirri, melkeen jo iloisesti! "Te miehet olette aina niin lujat ja viisaat vakaisissa asioissa!