Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Mabruki, minun poikani!" "Niin, se olen todellakin minä, äiti." "Hän tuskin taisi uskoa että minä olin palannut, sillä hän ei ollut kuullut vähintäkään siitä. Pian kokoontui joukko naapurivaimoja oven ulkopuolelle, sillä huone oli jo täysi. Kaikki tahtoivat kuulla uutisia ja kaikki kirkuivat, nauroivat ja jaarittelivat korkealla äänellä, jota he jatkoivat aina myöhään yöhön saakka.
Toiset kääntyivät kirkonkulmasta oikeaan; antoivat heidän mennä ja kulkivat kahden Etelävuorikatua suoraan ylös. Hiljaisina he taaskin astuivat; Salmela mietti, kuinka hän puheensa asettaisi. Siellä hän perillä vasta alkaisi, ei se näin kadulla käynyt. Pumpputorin varrella leikitteli joukko lapsia, paljasjalkaisia, ryysyisiä, mutta vilkkaita ja iloisia. He kirkuivat ja juoksivat.
Myöhemmin keväällä, kun kissat jo lepäsivät naamat naarmuisina, korvat raapimisesta pöhöttyneinä ja kurkut käheinä huvilain portailla ja aidoilla ... ja lapset kirkuivat yhä kovemmin ... ja koirat juoksivat kujilla, silmissä ihasteleva ja malttamaton hohde ... myöhemmin keväällä, kun alastomat koivut saivat punertavan värin ... silloin näki Sakris Kukkelman merkillisen unen...
Ne lensivät sikin sokin korpin ympäri, nykäisivät hänestä höyheniä, ja kaikki ne kimeästi kirkuivat. Korppi rukka oli hyvin hämillänsä. Ei tietänyt juuri mitä tehdä. Sekin puolestaan enensi hälinää, välistä alakuloisena roikkuen, välistä vihaisena rähisten. Koetti vaan miten nopeimmiten pötkiä pakoon.
Hanhia ei enää lentänyt pohjoista kohti, mutta kurjet olivat tulleet ja kirkuivat kovasti joka aamu, ja niitä säestivät kuhertelevat teeret.
Innostuksen asemasta osottivat naiset inhoa sekä pelkoa, ja miehet puhkesivat vastenmielisyyttä sekä halveksimista osottaviin huutoihin. »Mieletön!» »Narri!» »Haaveilija!» »Yhteiskunnan vihollinen!» kirkuivat he. Ja se, joka oli tarkasti katsellut minua silmälasiensa lävitse, huusi: »Hän sanoo, ettei meillä enää saisi olla ketään köyhiä ha ha ha!»
Hän ei noussut vastaanottamaan tulijaa, vaan ojensi hänelle jääkylmän käden ja sanoi hänet tervetulleeksi äänellä, jota tuskin voi tuntea hänen äänekseen. »Ja nyt » sanoi Utterson, niin pian kuin Poole oli lähtenyt »olethan olethan kuullut mitä viime yönä on tapahtunut?» Tohtori värisi. »Sanomalehtipojat kirkuivat sitä torilla», vastasi hän. »Kuulin huudot ruokasaliin asti.»
Mutta republikaaniset ja demokraattiset edustajat nauroivat pilkallisesti ja kirkuivat hänen puhuessaan saaden aikaan tavattoman melun ja hämmingin. Silloin Ernest yht'äkkiä vaihtoi terää. »Minä tiedän, että teihin ei vaikuta mikään, mitä tahansa minä sanoisinkin», hän lausui. »Teillä ei ole sielua, johon vaikuttaa.
Hautausmaan ohitse hän kulki, aidan yli ristit ja valkoiset taulut mustine kirjaimineen häntä katsoivat. Mutta Lopo ei niitä nähnyt, riensi vaan eteenpäin yhä. Hevosia tuli täyttä laukkaa kaupungista päin. Reessä istui humalaisia miehiä, jotka kirkuivat ja huiskivat piiskoillaan. Olivat vähällä ajaa Lopon ylitse. Pois tieltä, akka, täältä miehiä tulee!
"Jo tulee, jo tulee", vahvisti toinen. "Pranmestari, joudu!" "Pranmestari hoi!" "Pranmestari, ho hoi, tänne!" Ja niin kirkuivat he pahanilkiset, vaikka näkivät selvästi, kuinka toinen koetti panna parastansa, joutuaksensa virkansa ja ammattinsa hoitamiseen. Palomestari tuli ja seisahti suuren ruiskun ääreen. Hän oli muutoinkin laiha ja kalpea, mutta nyt oli hän aivan vaaleana.
Päivän Sana
Muut Etsivät