Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mutta kun he eräänä päivänä istuivat laivan kannella matkalla Stettinistä Malmöhön, oli säteilevän kaunis kesäpäivä, taivas tummansininen ja aallot, joiden yllä merilinnut kirkuen kiertelivät, vaahtoiset ja vihertävät, tarttui Bengt Esterin käteen ja, vetäen hänet lähemmäksi itseään, lausui: "Eikö totta, armas, meidän välillämme ei saa olla salaisuuksia, ei mitään epäselvää, mitään, josta arastelisimme puhua toisillemme?"
Kirkuen ja ponnistellen vastaan oli poika kuitenkin näkymättömän voiman vetämänä joutunut oven suuhun saakka, ennenkuin muut tointuivat niin paljon, että saattoivat iskeä poikaan kiinni estääkseen häntä joutumasta kummituksen valtaan. Mutta nyt syntyi ovessa ankara ottelu; kummitus veti poikaa sääristä ja kalastajat pitivät hänen käsistään ja muusta ruumiista kiinni.
Hänen miehensä kumartuivat ja pingottivat käsivarsijäntäreensä; vene alkoi liikkua ja natiseva, raappiva ääni kuului pohjan alta. "Safeni, Safeni, käänny takaisin!" Maan-asukkaat olivat tarkkanäköisiä. He näkivät että vene liikkui, ja silmänräpäyksessä alkoivat he rientää alas mäkeä kauheasti kirkuen. Vene oli veden rajassa.
Kun hän tuli kadulle, huomasi hän kohta, että jotakin tavatonta oli tekeillä; silloin tällöin kuului kaukaa kamala, onnettomuutta ennustava kohina, joka myrskyaaltojen lailla milloin nousi, milloin laski, ja uteliaannäköisiä ihmisiä juoksi edestakaisin huutaen ja kirkuen toisilleen. "Mihin?
Veet valtavat läikkyi Ja velloen hyrski, Päivä, mi painui vetten taa, Loi rusosäihkyhyn väylät, Hätääntyneet lokkiparvet Yli luotojen kirkuen leijui, Jymys kapsivat ratsut, kilvet ne soi, Ja voittohuutona raikui: "Thalatta! Thalatta!"
"Vai niin", sanoi jäätehinen; "minä olen nukkunut niin kauvan, että olen unohtanut kokonaan miltä lapset näyttävät. Minua huvittaa nähdä miten nuo itikat hölmistyvät." Samalla oikasi hän pitkät käsivartensa ja tarttuen yhden lapsen tukkaan, nosti tämän varovasti luokseen. Muut pakenivat kirkuen jäätehisen nähtyään minkä käpälistä pääsi. Uteliaana katseli jäätehinen saalistaan.
Mitä teitte silloin? Tasma. Minä? Minä en tehnyt mitään, sillä kirkuen löi Attila käsivartensa kaulani ympäri. Yksi venäläisistä veti miekkansa, mutta enempää hän ei ehtinyt, sillä samassa silmänräpäyksessä hän kaatui pää murskana. Kaksi kasakkaa, jotka riensivät apuun, kaatuivat niinikään, mutta Löfving syöksyi kuin susi ulos poikansa kanssa. Maria. Entä te ja lapset? Tasma.
Kirjavat, välkkyvässä värihohteessa komeilevat papukaijat, aara punaisilla, sinisillä ja kultaisilla höyhenillään, ukonkaaren-papukaija, viheriä aara ja pavuani, tulipunaisilla siivillä, keikkuivat notkeilla lehvillä taikka räpyttelivät säikähtyneinä kirkuen oksasta oksaan, puusta puuhun.
Naiset juoksivat kirkuen eri suunnille poliseja huutamaan. Mutta miehistä vaan yksi ainoa totteli kapteenin käskyä. Se oli maisteri. Hän pujahti nopeasti pitkin seinävieriä, ällistyneiden ihmisten välitse eteiseen ja katosi ulos. Kaksi vahvinta hyökkäsi kapteenin kumpaiseenkin käsivarteen heittääkseen hänet ulos.
Niistä hän vähän väliä hätkähti, mutta ei sentään pahoin peljännyt, sillä hänellä oli suuri taipumus uskoa ihmisistä hyvää. Tuli sitten pimeyden hetki ja vastamaa, niin tiepuolesta yhtäkkiä hyökkäsikin pilaantunutta väkeä nuoren matkustajamme kimppuun. Huutaen, kirkuen pieksivät he nuorukaisen tainnoksiin, repivät ajopelit ja riistivät hevosen pakenivat sitten, ilkeästi nauraen, tiepuoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät