Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Talvinen aurinko oli jo noussut kirkkaalle taivaalle, kun ihmiset läksivät kirkosta, sydämmessään hiljainen tyytyväisyys ja moni hyvä päätös. Eikä sinä päivänä pitäjässä paljon muusta puhuttukaan kuin Lauri maisterin suloisesta saarnasta. Vuosia tuli ja vuosia meni. Joulu tuli taas ja meni jälleen, jättäen sijansa toiselle joululle.
Ja niin he katselivat kauan aikaa ääneti kirkkaalle taivaalle, katselivat, kuinka kuun syrjästä vähitellen lähti kappale kulumaan, aina suurempi ja suurempi, ikäänkuin siitä olisi näkymättömällä taltalla hierretty hienoja viipaleita tai niinkuin jokin happo olisi syönyt ohkaista levyä. Olihan se tuo nyt katsottavaakin noin juhlallisessa äänettömyydessä!
Hän, intohimoinensa ja yksinäisyydellänsä, oli ikäänkuin pilvinen pohja meidän päivän kirkkaalle onnellemme. No niin, ehkä on parasta näin. Ainakin hänelle. Nyt meidän kummankin tulee turvautua ainoastaan toisihimme. Tiedätkös, Nora, usein toivon minä, että joku äkkinäinen vaara uhkaisi sinua, niin että minä voisin uskaltaa henkeni ja vereni ja kaikki, kaikki sinua pelastaakseni. Helmer.
Tuntui vieläkin huumaavalta, melkein kuin pyörrytti. Ja sitten peloitti taas, että jos äiti on nähnyt huulista, joita vielä aivan kuin poltteli. Käveltyään hetkisen hän rauhoittui ja tunsi ääretöntä onnea. Maailma oli kirkas. Kaikki oli niin äärettömän kaunista ja paistoi kuin onnen hohteessa. Rohkeana ja iloisena palasi hän kotia, missä kaikki näytti nyt niin iloiselle ja kirkkaalle.
Aamusta iltaan porottavat nämä polttavat säteet yhtä lämpöisesti, kunnes kuuma aurinko yht'äkkiä meren aaltoihin alenee. Heti sen jälkeen peittää ihana tähtitaivas Afrikan yön, ja Euroopalaiset täällä näkevät heille ennen tuntemattomia tähdistöjä. Kun sadeaika alkaa, keräytyy synkkiä pilviä pinoittain ennen kirkkaalle taivaalle ja himmentää auringon.
Mutta, minäkö muisteleisin loukkaustani, Nastjenka? Minäkö nostaisin synkän pilven sinun häiritsemättömän onnesi kirkkaalle taivaalle ja saattaisin katkerilla syytöksillä sydämellesi murhetta sekä valmistaisin salaisilla omantunnon nuhteilla tuskaa sinulle ihastuksen hetkenä?
"Sepä olisikin suuri vääryys koko ikäkauden palveluksen perästä. Oi, kuinka täällä on kaunista, tuolla, missä tie kääntyy alas kirkkaalle, siniselle järvelle päin; kas, kuinka kauniina huoneukset pilkistävät esiin viheriöiden puiden välillä; se on oikea paratiisi." "Sitä en juuri voi sanoa; vaan miten onkin, niin tämä on Lindebacka."
Hän taputteli pieniä käsiään sekä ihastuksesta että kylmän tähden; hän halusi aina edemmä, yhä edemmä tuolle kirkkaalle lakeudelle, eikä taru mainitse hänen ritarinsa sitä iloa häneltä kieltäneenkään.
Margreta ei koskaan ollut nähnyt niin iloisia ja onnellisia kasvoja; oli mahdotonta uskoa, että murhe tahi edes vakavat ajatukset koskaan olisivat nostattaneet pilveä hänen avonaiselle, kirkkaalle otsalleen. He saattoivat käydä vaan perättäin; Margreta kävi edellä, sitte tuli Villiam Höeg ja Emil viimeisenä.
Heitä hyödytön murhe ja käykäämme ylös hengittämään vuorten ilmaa. Tule, ystäväni! CANZIO. Pois tieltä! Anna syntieni sannan, kuin Saharan humisevat hietapylväät, myrskyä mua vastaan, minä kiiritän ne rinnoiltani alas ja katsahdan aina ylemmäs, ylemmäs, aina korkeuden kirkkaalle vuorelle!
Päivän Sana
Muut Etsivät