Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Toimitus alkoi pienellä puheella, jonka rovasti, juhlan kunniaksi, oli suomentanut jostain vanhasta saksalaisesta kirjasta ja jossa erittäin liikuttavasti, Tobian kirjan johdolla, kuvattiin avio-onnea niin, että naisten puolelta tupaa alkoi kuulua niiskutusta.
Sillävälin lukkari herkeämättä luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankiköörin kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestäänkin käsittämättömiä, mutta nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitäkin enemmän käsittämättömiä rukouksia. Rukoukset sisälsivät etupäässä menestyksen toivomuksia Keisarilliselle Majesteetille ja hänen perheellensä.
Kun Nehljudof lopetti, hän otti pöydältä kirjan ja nopeasti sormillaan selaillen sen lehtiä löysi luvun avioliitosta ja luki sen. Mihin nainen on tuomittu? kysyi hän nostaen silmänsä kirjasta. Pakkotöihin. Niinpä tuomitun tila ei voi hänen avioliittonsa kautta parantua. Mutta eihän... Malttakaahan.
Siell' elää kansa niin sitkeä Kuin vaahteran latva nuori: Se kyllin saanut on itkeä, Mut vankkana on kuin vuori Se orjana ollut on ounaan herran, Se vaivaa nähnyt on toisen verran Kuin Suomi muu, mut murtumaton Ja hilpeä vielä se on. Mistä sinä olet saanut nuo mukavat värssyt? kysyi isä. Arvi Jänneksen tekemästä kirjasta, jonka kirjastosta lainasin tuonnoin.
Hänellä on yksi lause, joka on otettu eräästä kirjasta, jonka hänen isänsä jätti hänelle ennen kuolemaansa, mutta jota hänen ei sallittu milloinkaan jälestäpäin nähdä. Hän toivoo aina löytävänsä kirjan, jossa tämä lause oli, vaan hänen ei ole vielä onnistunut.
Tuontuostakin hän katsahti ylös ja kysyi jotain vierustoveriltaan neiti Regina Blumilta, joka istui sohvassa, ahkerasti neuloen kallisarvoista koruompelua; ja näihin kysymyksiin Regina neiti vastasi kuivasti ja virheettömästi, kuin olisi hän lukenut kirjasta.
Pappi yksin oli ihan tyynenä, lukihan vain rukouksiansa pyhästä kirjasta ja odotteli aamua. Ja kuin aamu tuli, paistoi aurinko lumelle, ja lumi suli, ja pappila oli pelastettu, mutta vuoren haltia oli kadonnut; ja mihinkä hän on joutunut, sitä ei kukaan tiedä, mutta kaikki arvelevat hänen vielä elävän ja hallitsevan Rastekaisella.
Sitten ilmestyi hän eräänä iltana koulun johtajan edessä. Tahdon ilmoittaa nimeni. Aatami Koiramäki? En ole enää mikään Koiramäki, olen sukuni esikoinen ja tahdon olla Armfelt. Armfelt! Koiramäestä Armfelt? Se on sopimaton. Sen olen kirjasta lukenut ja tahdon olla Armfelt Kehnosuon kylästä. Sopivampi on Kehnonen. Sellaista nimeä ei ole herroilla eikä kirjoissa Taikka Kehnonius tai Kehnolin?
Mielelläni kuulen pää-sisällön kirjasta, esiteltynä harvoilla, selvillä sanoilla, voidakseni päättää onko sitä uskominen tahi ei. Eikö sentähden ole harmillista, että tämä maailma on niin järjestetty, ett'ei meillä saa olla järkevä, viisas mies johtajanamme, ilman että tuo ijankaikkinen kysymys naimisesta asetetaan etupäähän?
»Arbakes», vastasi Kalenus, jonka luontainen rohkeus nyt oli tyystin hävinnyt, »olet todella loihtija, luet ihmisen sydämestä kuin kirjasta.» »Se on virkaani», egyptiläinen vastasi ystävällisesti hymyillen. »No niin, vaikene, ja kun kaikki on ohi, teen sinut rikkaaksi.»
Päivän Sana
Muut Etsivät