Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Hän oli piiloutunut erään jäävuoren luo lähellä Nordkapia, ja siellä asui hän vielä mennä vuonna. Kukaan ei tiennyt, miten vanha hän oli, kenties noin kolme tahi neljä tuhatta vuotta, sillä hänen nimeänsä ei ollut missään kirkonkirjoissa. Mutta pitkä hän oli, pitkä ja tyhmä, kilometrin pitkä ja kuusi kilometriä tyhmä, niin sanoi kansa. No, kenties se oli panettelua, parasta on uskoa vaan puolet.
Senvuoksi häviääkin, kun pesää muutetaan, suuri joukko mehiläisiä, ellei ole kysymys pitkästä matkasta ja ellei maisema, jonka ne tarkoilleen tuntevat kolmen tai neljän kilometrin alalla, ole kokonaan muuttunut, ellei lisäksi mehiläishoitaja ole ollut kyllin huolellinen asettaakseen laudan, tiilipalasen tai jonkun muun esteen "lentoaukon" eteen ilmottaakseen niille, että muutos on tapahtunut, joten ne uudelleen voivat perehtyä seutuun ja määrätä uuden merkkipisteen.
Melkein kilometrin olivat juosseet, mutta lopultakin oli hän saanut Villen kiinni. Turkanen, kun halutti koettaa! Ajatella, että voittaisi ja saisi laskea Topin mäestä! Kuin varkain tuli Maijan suusta: Saanko minäkin juosta kilpaa? Ei tammoja! oli Ville heti vastaamassa. Mutta Topin Kalle lupasi ja toiset pojat olivat siitä mielissään.
Hän vei Hinkin kilometrin päässä olevalle korkealle kalliolle, jossa oli olkiin kääritty suunnaton pystyriuku. Siellä sanoi kapteeni vahtimiehille: Saatte mennä, nyt ei täällä vahtia enää tarvita. Mutta Hinkille sanoi: Onko sinulla tulta? Hinkki vastasi: On. Vahtimiesten mentyä kapteeni kääntyi päin kaupunkia, joka tuhansine tuikkivine valoineen lepäsi kirkkaan tähtitaivaan alla.
Kun se kivi sitä paitsi oli lähtenyt surmannuolena lentämään, niin samalla tiellään se olisi voinut lentää vaikka kilometrin, se otti sellaisen kaaren. Sinä näit sen? Näinpä hyvinkin, kun virkanani oli lataus ja latausten sytyttäminen. Itse olin juuri kuudesta panoksesta viimeiseksi sytyttänyt sen, josta kivi lensi.
Tuolla tulevat pappilalaiset! huudahti Bruuno, ja oikeinpa todella siellä näkyikin vähäinen valkoiseksi maalattu purjevene tulevan esiin niemen takaa. Vihtori oli innokas purjehtia ja palkoveneen meloja, vaikka hänellä pappilasta oli kahden kilometrin matka venerantaan. Veneessä istuivat Elma ja Iines Stormbom. Vihtori istui purjenuorat kädessä "vallattoman sievästi", kuten Meeri sanoi.
Väliin oli joku vanha kirkko, väliin luonnonihana paikka tahi uusi tehdas katsottavana ja heidän jalkamatkansa päämääränä. Aina oli ollut hauskaa, ja kotiin tultiin iloisina ja reipastuneina, vaikka ilmakin välistä teki matkailioille joitakin kepposia. Koska Helka ei milloinkaan ollut nähnyt rautatehdasta, päätettiin tänä vuonna lähteä 25 kilometrin matkalle, jotta hän saisi tämän huvin.
Täällä 31 p. toukok. 1891 silloinen perintöruhtinas ja myöhempi tsaari Nikolai II loi ensimmäisen lapiollisen maata ryhdyttäessä maailman suurimpaan rautatierakennukseen. 7,581 kilometrin pituisena se johdettiin metsien ja arojen poikki, ja Tsheljabinskin luona, Ural-vuoriston itärinteellä, sen oli määrä yhdistää Kaukainen Itä Europan rautatieverkkoon ja turvata valloituspolitiikalle rajattomat sotaväenkuljetus-mahdollisuudet.
Kun ukko jo souti vieressämme, sanoi hän sedän puoleen kääntyen: Tässä tulee kilometrin päästä kaksi koskista paikkaa, joita ette voi nousta muuten kuin sauvomalla. Saatan teidät niistä ohitse ja näytän parhaimman sauvomapaikan. Muuten ehkä ette pääse niistä ollenkaan nousemaan. Niistä lähtien pääsee kyllä soutamalla järvelle asti, vaikka virta on muutamin paikoin hyvin vuolas.
Se joki tai virta tai oja miksi hänet tahtoo sanoa jossa Korkeakoski on, kulkee pitkin matkaa sangen syvän ja jyrkkä-äyräisen haudan pohjaa. Kosken kohina kuuluu, tarkkaan ottaen, vajaan kilometrin päähän, eikä sen lähellä heikosta puhelusta saa selvää. Ja nyt sitä sitte ollaan Korkeallakoskella. Suurella vauhdilla syöksyy vesi kallion kielekkeeltä alas kivikkorinnettä synkkään syvyyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät