Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Oi Jaakko! tuo oli onneton matka mutta loppuun, loppuun täytyy kertoa, koska kerran olen alkanut niin meninpä tietäni ja näin etäällä edessäni kaksi ihmistä, jotka seisoivat polulla, keskenään jutellen. Minä luulin net tuntevani, ja varmuudekseni kiiruhdin lähemmäksi, ne olivat Timo ja Anna-Liisa.
Nä'in kuinka kasvinveljeni taisteli kuin jalopeura noiden toisien kanssa, ja kiiruhdin avuksi, kun äkkiä julma tuskan pisto tuntui ruumiissani. Minä tunsin että assegai oli syösty kylkeeni, tartuin suonenvedontapaisesti sen varteen ja maahan vaipuen menin tainnoksiin.
Kaksi viikkoa sitten olin taas ollut siellä, taaskin ollut onnellinen ja taaskin herännyt uinailuistani Emmin yskäyksestä. Virkani toimet olivat vaatineet minun olemaan kaupungista poissa kaksi viikkoa, ja juuri kotiin palattuani sain pastorilta kirjeen: "Pikku Emmi on hyvin kipeänä, jos suinkin voit, niin riennä meille." Minä kiiruhdin paikalla sinne.
Jokos sitä nyt suututtiin? Muutoinhan minä vaan sanoa pöläytin..." "Ei, no, mitäs tässä todellakaan..." "Olkaa tuossa nyt jo ... leikkiähän se oli, kuulittenhan! Ota nyt puoli neljättä; eihän sinusta muutoin pääse." "Neljä olisi pitänyt ottaa, mutta minä pöllö kiiruhdin liiaksi", jupisi vouti.
Kun Babet kääntyi seinään päin, valmiina itkemään, huomasin minä tuhmuuteni ja kiiruhdin lisäämään: "Sanoessani tyttö ... en ole oikein varma siitä. Minä näin hyvin pienen lapsen, pitkässä valkeassa koltissa... Se on varmaankin poika." Babet suuteli minua tästä hyvästä ennustuksesta. "Mene sinä pitämään huolta viininkorjuusta" sanoi hän. "Olen tyyni tänään."
Käsikirjoitus päättyi tähän, mutta toisella käsialalla seurasi tämä selonteko: Eräänä aamuna kuulin niemen nenältä, johon isäni oli mennyt kalastamaan, pyssynlaukauksen. Kiiruhdin sinne. Isäni makasi verisenä rannalla. Hänen vieressään oli kaksi pyssyä, ja rannassa oli lautta. Hän kertoi, että hänen tullessaan rannalle oli lautta ollut rannassa.
Kun viimein hurmautuneena vein käsissäni keijukaisen viereisessä huoneessa olevalle pehmeälle sohvalle, kuulin tämän pyörryksissä oihkaen pyytävän: »jotakin juodakseni.» Minä kiiruhdin puhvettiin. »Kaksi lasia samppanjaa!» huusin aivan kuin ei muita ostajia olisi ollut laisinkaan. Kiusallisen odotuksen jälkeen sain vihdoin mitä olin pyytänyt.
Kolme vuotta oli kulunut, jolla ajalla en ole käynyt Suomessa, vaan olen vieraalla maalla muuttanut paikasta toiseen ja ollut melkein alituisesti sodassa. Vihdoin tuli rauha. Minä olin ylennyt virassa. Useampia kunniamerkkejä kannoin rinnassani. Otin virkavapautta palveluksestani ja kiiruhdin kotiani, päästäkseni tuonne uneksimaani rauhan satamaan.
Siitä viihdyin minä siksi, että uteliaana odotin tarkempia tietoja tästä tapahtumasta. Pian sainkin haluttujani; mutta ne eivät paljoa minua rauhoittaneet. Oli kesäkuun ilta, kun pääsimme kotia. Nyt tahdoin rientää Annan haudalle. Ensin kiiruhdin Lammin tölliin. Siellä oli suuria muutoksia tapahtunut. Annan äiti oli ollut kuolleena kaksi vuotta, ja Annan isä, Eero, oli jo lapsellinen, vanha ukko.
Minä kiiruhdin kaapille ja löysinkin sieltä sinisen, reseptillä varustetun lääkepullon. Juoksutin sen kiireimmän kautta sedälleni. »Se on entinen kipuni», sanoi hän toinnuttuaan hiukan. »Sydänvaiva, David.» Minä asetin hänet istumaan tuolille ja silmäilin häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät