Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Last' äiti heijaa polvillaan, Mut pieni kiihtyy itkussaan, Ei saa hän unt', ei rauhaa.
Niinä aikoina kun sudet etsivät itselleen pesää, jossa sittemmin huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa synnyttävät poikasensa, vetäytyvät ne jylhimpiin asumattomiin metsiin; mutta syksympänä kun pennut ovat jo hiukan varttuneemmat, alkaa niiden retkeilyt ja talveksi kokoontuvat ne usein suuriin joukkoihin ja viljellyillä seuduilla tekevät tuhoa sitä uskaliaammin mitä kovemmaksi pakkanen kiihtyy.
Sanalla sanoen, kaikki uuden Kroison aarteet muutaman tuhannen talonpojan karkeissa kourissa, jotka nyt vuorostaan olivat Kroison vertaisia rikkaudessa!" "Kuinka!" kuningas äkkiä sanoi; "jos ne vaan ovat rikkaita, nuo Sveitsiläiseni, eivät suinkaan ne sitten enää tapella viitsi." "Päinvastoin! sire", Troussecaille vakuutti, "ruokahalu kiihtyy syödessä; jota enemmin juo, sitä enemmin tahtoo juoda.
Lapsi, joka joutuu makaamaan pistävän esineen päällä, tulee levottomaksi, alkaa itkeä, heittelehtiä, huutaa apua ja kiihtyy yhä enemmän kunnes kivun aiheuttaja poistetaan. »Itsesäilytysvietti» näyttää olevan silmäänpistävällä tavalla toiminnassa.
Ovathan ihmiset hulluja, elleivät ymmärrä, ettei miesjoukko ilman suurinta hätää paru näin. Varrotaanpas. EERO. Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. Länteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy nälkä. SIMEONI. Jumala armahtakoon! yksi yö ja puolitoista päivää on mennyt siitä kun viimeiseksi söimme. TIMO. Niin onkin.
Mutta hetken päästä häämöttää edessä samanlainen ajaja, ja ensi vastamäessä saavuttaa heidät jo joku jäljestä tulijakin. Jono kasvaa, tien varrelta liittyy uusia tiukuja ja uusia kulkusia seuraan, ja meno kiihtyy. Jo näkyy tulia taloista.
Pian ne sieltä saaren takaa! Pian ne sieltä ... kyllä ne sieltä...! Yhtenä läähätyksenä käypi koko katu, yhä kiihtyy menon vauhti, ja vinkuen, haukkuen pakenevat joukon jaloista rakkikoirat sivukatujen suihin ja porttikäytäviin. Ei me ehditä! Juostaan, juostaan! Jo on koko ranta täynnä ihmisiä ... ei me päästä likellekään ... tuossa ne nyt jo... Herrra ! Siunaus jää juoksun pakossa päättämättä...
Pursi pieni niit' ei kestä, Luonnotar jos tuult' ei estä, Purren peittää lainehet. Kohti kotirantojansa Pursi kiitää purjeillansa; Rannat vihannat ei näy. Illan tullen tuuli kiihtyy, Vaikka luonto muutoin viihtyy, Aallot ankarammin käy. Kullasta jos pursi oisi, Kai se kotirannat voisi Töin ja vaivoin saavuttaa: Siihen tuskin vihaisimmat Merten tuulet ankarimmat, Uskaltaisi koskettaa!
Semmoinen mammonan orja on vääpeli, ettei hän velkakirjainsa seassa tallentaisi paperia, joka niin muistuttaisi hänen kuolemaansa. Mutta ei ole varmaa, ettei hän kuoleman käsissä sellaista kirjaa tekisi. Vaan ilma kiihtyy. Nyt on aika sinun mennä«. «Hyi perhana! Nyt on julmempi ilma kuin tarvittaisiin. Minä luulen akkunain olevan rikottuina, minun sitä tekemättäni«.
Tänään tuskin saamme rosvoa kiinni. Pilvi käy sakeammaksi, ja myrsky kiihtyy; eikö olisi parasta turvata maihin ennen yön tuloa? kysyi aliupseeri, eräs saksilainen maamoukka, josta alkoi tuntua tukalalta noilla yhä yltyvillä aalloilla. Pidä paremmin tuuleen ja laske suoraan tuota purjetta kohti! oli Sparrfeltin vastaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät