Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Minä tosin en puhunut mitään sinun kihlauksestasi, kun minulle ei ole annettu siihen lupaa, mutta asia on yhtä tunnettu kuin jos olisitte julki-kihloissa". "Mutta täti", sanoi Eva, harmista punastuen, "tämä kulku-puhe on aivan perätöintä! Te kihlaatte ja naitatte minut huolimatta kiellostani. Minä en ole kihloissa Wat Sydney'n kanssa, enkä ai'o koskaan mennäkään hänen kanssansa kihloihin.
Jos suvaitsette, niin kerron koko asian." "Kerro!" vastasin. "Hyvä on, herra," alkoi hän. "Olin 18 vuotias, joutuessani kihloihin erään kauniin amerikalaisen neitosen kanssa. Onneni oli lyhyt. Kihlaukseni jälkeen menin lyhyelle merimatkalle, ja sieltä häitä varten palatessani makasi morsiameni kuolleena paareilla. Hän oli kuollut verensylkyyn, joka muutamassa tunnissa hänet lopetti.
Jo alkoi Santra käsittää missä ollaan. Hän oli itse ehdoin tahdoin juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin kireälle, että jo tässä ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan välillä.
Sitä laivamatkaa en voi koskaan unhoittaa, sillä tuon kylmän kylvyn jälkeen me kihl... KAARLO. ... Kylmetyimme, niin oikein. Ei, me tulimme kihloihin. KAARLO. Herranen aika! Eihän siinä mitään itkettävää ole. On kyllä, minun täytyy itkeä, miettiessäni, että sinä sillä kertaa panit henkesi alttiiksi pelastaaksesi minut, ja nyt lopuksi otat minulta hengen kylmäkiskoisuudellasi.
Täti Maria löi kätensä yhteen hämmästyksestä, ja isäni rypisti otsaansa. Tahdon kuitenkin toivoa, alkoi hän. Mutta minä en antanut hänen puhua loppuun. Olen mennyt kihloihin sellaisen miehen kanssa, jota rakastan ja ihailen koko sydämestäni ja jonka tiedän tekevän minut täysin onnelliseksi olen mennyt kihloihin parooni Fredrik von Tillingin kanssa. Isäni hyppäsi ylös tuoliltaan.
Maria Teresian nuorin tytär, Maria Antoinette joutui jo 1765, kymmenen vuoden vanhana kihloihin Ranskan Dauphinin, sittemmin Ludvig XVI:nen kanssa. Hän sai ranskalaisen opettajan, ja joka vuosi lähetettiin tietoja hänen kehityksestään Ranskan hoviin.
Heidän sisällistä arvoaan pappilan Helmin, Anna Pettersonin ja viimeksi Ida Nymaninkin en ollut vähääkään punninnut. Ja mikä minä olin silloin ollut? Koulupoika, joka ei voinut kaukaisessakaan tulevaisuudessa ajatella edes kihloihin menemistä, vielä vähemmin kodin perustamista.
Mutta ehkä hän siksi ei vielä tahdo kihloihinkaan mennä. Jos hän kerran sinua rakastaa, niin kuinka voisi hän olla tahtomatta kihloihin? Sen enemmän kun minä lemmin häntä. Sen kyllä arvasin. No, mitä aiot tehdä? Tiedätkö, mitä ajattelen! No! Kun hän kerran rakkautensa minulle tunnusti, niin eikö ole aivan luonnollista, että minä puolestani teen samoin. Hm. Kyllähän se hyvin somaa olisi.
"Tiedätkös, Harry", sanoi Eva hetken ääneti oltuaan, "minä olen huomannut, että Sofie Elmore todella on ihastunut Sydney'hin. Minä en käsitä, kuinka se voi käydä laatuun, mutta niin on kuitenkin asian laita. Toivotko, että he joutuisivat kihloihin?" "Totta kaiketi", vastasin minä. "Minä toivon, että kaikki kunnon ihmiset menisivät kihloihin ja tulisivat yhtä onnellisiksi kuin me.
"Paljon kiitoksia, perämies!" "Sait kirjeen tänään! Minä näin siihen olleen kirjoitetun Fredriksvärn. Se oli varmaankin joltakin kumppalilta? Mitä uutisia siinä oli?... menevätkö hyvin kihloihin?" Hohoo ajatteli Rejer. "Ei, se oli kotoa, reitaajille lähetetty." "Vai niin! Vaan voihan tapahtua, että joku kumppaleista Fredriksvärnissä kirjoittaa?" "Ehkäpä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät