Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Katoolisena aikana oli kirkon, koulun ja kaiken korkeamman sivistyksen kieli meillä niinkuin muuallakin maailmassa latina. Mutta Lutherin opin mukaan oli kansalle kansan omalla kielellä jumalan puhdasta sanaa saarnattava. Suomalaisen kirjakielen synty sattuu sentähden yhteen uskonpuhdistuksen tulon kanssa Ruotsin valtakuntaan.
Hän oli juuri pistämäisillänsä viulun viheriään pussiin, mutta samassa katkesi viulusta kieli, päästäen kimeän äänen. Volumnia Webster heräsi haaveilustaan. Kas, te siinä! sanoi hän. Sanokaas, mitenkä te tunnette tuon laulun? Mitenkä otitte soittaaksenne juuri sen? Minun pitää saada tietää, miksikä soititte juuri sen? Vieras ihmetteli tuota uteliaisuutta.
»Maan mainiona eikö Ruotsin valta Nyt kansain kesken loista avaralta, Ja eikö Itämerta aaltoisaa Se äidin lailla sylihinsä sulje Ja ylpeänä voiton teitä kulje, Rohkeesti vastustaen maailmaa? Kuningas yksi sitä hallitseepi Ja yksi kansa siinä vallitseepi, Se kansa uljas Ruotsin kansa on; Siis kaikkialla missä voittoisana Sen lippu liehuu, siellä mahtavana Sen kieli yksin arvon saakohon.
Kiinan kieli on hyvin vaikeata ja hebrean kanssa vanhimpia maan päällä; siihen kuuluu noin 4,000 kirjoitusmerkkiä ja uuden oppimisessapa lähetyssaarnaajilla onkin työtä, tätä kieltä osatakseen. Kiinalaiset kirjoittavat sanat päällettäin eikä perättäin. Sivistyneillä kiinalaisilla on toisenlainen uskonto, kuin hiljaisemmalla kansalla.
Eikä sillä edes näkynyt olevan kiirettä asiansa toimitukseenkaan. Lopulta täytyi rovastin avata pelti poistaakseen "hokmanin" katkua, sillä vaikka hän oli polttanut tupakkaa niin että kieli oli hellänä, ei löyhkä ollut siitä millänsäkään. "
Korska vihollinen, Vert' ahnaileva kieli roikallaan, Ja työtä enemmän kuin työaseita, Löi toiset maahan kuolleina ja toiset Vähäisen viattuina; toiset kaatui Pelosta aivan; lourun täytti kuolleet, Selästä haavatut ja arkalaiset, Jotk' eloon jäivät, häpyyn kuollakseen. YLIMYS. Miss' on se louru?
Ja pöyhkeästi yhteen sulloo summat, Maan, meren aarteet, kuun ja auringon, Ja kevään esikot ja kaikki kummat, Mit' ilman alla olemassa on. Mun totta puhuu tunteheni jalo, Siis usko pois, on kaunis ystäväin, Kuin mikään äidin laps, vaikk' ei sen valo Niin kirkas lie kuin taivaan kynttiläin. Muut kehuskelkoot, joill' on liukas kieli; Minä en kiitä, kun en myydä mieli.
Saarnaisi sanat Isänsä, Näytti töillänsä todexi, Muutti wijnaxi wedetkin, Caanan häisä caunihisti; Teki rammat terwehexi, Spitaliset puhtahaxi, Cuuroit tarcka cuuloisexi. Selwä silmäxi sokiat; Mykät käänsi kieleväxi, Haiotteli halwauxet, Wirwotti wesikipuiset, Aioi poies perkelehet, Cutzui cuolluet elohon: Cucas suullansa sanopi? Kenen kieli kertoinepi?
Vergiliuksen mistä nosti Naises, tuhatta neljä kolme sataa kaksi ma siellä vuotta toivoin seuraan tähän. Yhdeksän sataa kolmekymment' erää maan päällä Auringon näin palajavan valoihin kaikkiin, jotka on sen tiellä. Kadonnut kieli oli haastamani jo ennen kuin Nimrodin kansa oli työn alkanut sen, jok' ei valmistunut.
Jumalan kiitos, ne owat tehneet waikutuksensa, Annan kieli on päässyt kahleistaan, hän on puhunut minulle sydämmensä sisimmät tunteet, wai eikö se ole totta, Anna?" "Niin, niin se on." "Mikä onni, että rakas tyttäremme on saanut sellaisen hoidon!
Päivän Sana
Muut Etsivät