United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kiinalaisilla ei ole sunnuntaita, mutta he ovat päivittäin temppeleissä, eivätkä he alota mitään tärkeätä työtä, ennenkuin ovat rukoilleet temppelissä. Kiinalaiset virkamiehet "ku-an" Euroopassa mandarineiksi sanotut, ovat jaetut yhdeksään osaan, joilla vielä kuliakin on kaksi alaosaa. Eri luokat eroitetaan lakkien eriväristen ja eriaineisten nappiensa suhteen.

Yksi ja toinen Kiinalainen on myös kauppamiehenä ja ravintolan isäntänä. Heidän elämänsä vaatimukset ovat hyvin pienet. He tyytyvät neljänteen osaan valkoisten päiväpenningistä. He ovat kohtuullisia ruoassa ja juomassa ja tarvitsevat ainoastaan pienen tilan asuakseen. Minkätähden Kiinalaiset ovat valkoisille ihmisille harmiksi?

Oclohaman indiaanit ovat kuitenkin osaksi taipuneet maanviljelykseen, mutta ei auta! Amerikan alkuväestö on, kun onkin, tuomittu vieraaksi isiensä maassa ja tässä matoisessa maailmassa, josta sille on ikuinen matkapassi annettu. Kansalais-oikeuksia eivät myöskään ole saaneet Amerikaan syöpyneet Kiinalaiset, joita Californiassa ja muissa Tyvenen Meren valtioissa on 1 miljoonan paikoille.

Jokaiselle pöydässä istuvalle oli kaksi norsunluista puikkoa, pieni kapeateräinen ja kilpikonnan kuori-päinen veitsi, posliinina lusikka, juomakuppi ja soja-kuppi, jota Kiinalaiset käyttävät suolan asemasta. Lusikkaa käytetään sojaa ja soppaa syödessä; mutta minun täytyi käyttää sitä koko ruoka-ajan, sillä minä en niillä kahdella puikolla mitään suuhuni saanut.

Kiinan kieli on hyvin vaikeata ja hebrean kanssa vanhimpia maan päällä; siihen kuuluu noin 4,000 kirjoitusmerkkiä ja uuden oppimisessapa lähetyssaarnaajilla onkin työtä, tätä kieltä osatakseen. Kiinalaiset kirjoittavat sanat päällettäin eikä perättäin. Sivistyneillä kiinalaisilla on toisenlainen uskonto, kuin hiljaisemmalla kansalla.

Kiinalaiset viranomaiset eivät uskaltaneet tehdä vastarintaa ja poistuivat maasta. Helmikuun 19 p. 1912, mongolien uudenvuodenpäivänä, Urgan kutuhtu, yksi noista kymmenestä Dalai-Laman nimittämästä mongolien yli-apotista, huudettiin hallitsijaksi.

Ruoka kannettiin kupeilla; leipää tarjottiin hyvin pienissä paloissa, mutta riisiä oli yltäkyllältä, ja sitäpä Kiinalaiset leivän asemasta syövätkin. Oikein hupaista oli katsoa, kuinka näppärästi Kiinalainen kahdella puikollaan sieppasi ruokaa kupista.

En siis olisi tarvinnut sen koommin päivänvaloa nähdä, sillä siihen aikaan vielä olivat kiinalaiset niin vihamielisiä kristityitä eli euroopalaisia kohtaan, että semmoisesta löylytyksestä ei juuri ollut toivoakaan hengissä pääsevänsä.

»Kiinalaiset käsittivät vallan hyvin, mitä tekivät, estäessään länsimaista sivistystä pääsemästä maahansa», huomautti joku. »He ymmärsivät paremmin kuin me, mihin se viepi. He näkivät, että se on vain valepukuun verhottua dynamiittia». Muistan, että kutsuin Editin syrjään ja koetin saada hänet vakuutetuksi siitä, että meidän olisi viisainta mennä naimisiin heti, odottamatta talon valmistumista.

Kiinalaiset, joita Borneon rannoilla asuu, käyvät Dajakein kanssa kauppaa; mutta he kun eivät ensinkään rahaa tunne, on kauppa vaan vaihtamista. Virtain rannoilla on muutamia vapaapaikkoja, ja sinne Kiinalaiset vievät tavaroitaan, varsinkin suoloja, tupakkia, betel- eli areka-pähkinöitä, riisiä, lasihelmiä, pieniä kuvastimia ja pieniä punaisia vaatteenkappaleita.