Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Nuoruuden kevein askelin hän asteli kohti kotiaan, kohti rakkautta ja kohti tulevaisuutta, jonka taivas jouluaattona säteili kirkkaana ja sinisenä kuin sinikivi uskollisuuden sormuksessa hänen sormessaan. Kun Hedda kahdeksan tienoissa palasi ilosta loistavasta pappilasta, paloivat kynttilät, jotka hän kotona ennen lähtöään oli sytyttänyt, yhtä levollisesti kuin hänen lähtiessään.
"Siinä on eroa, Bengt", vastasi hän hiukan epävarmasti, "sinulla on ollut kerrottavana ainoastaan iloa ja onnea ja menestystä. Silloin puhuu kevein, iloisin mielin. Minä sitä vastoin ... voi, meidän elämämme oli niin toisenlainen!
Miss' oksat raidan ne kaareutuu Yli lammikon rantarimmen, Kun viidakon varjoissa ilkkui kuu, Näin lapsuussatujen immen. Hän kuunteli vait ja säpsähtäin, Kun hiljaa ma luokse hiivin; Hänen luotaan häämyssä yökön näin Pois liehuvan kevein siivin. Kun salaa taivutin lehvää niin Puun sammalpeitteisen tieltä Ja nähdä jo koitin siimeksiin, Hän pois oli kaikonnut sieltä.
Eräänä talvi-iltana, kun kuulijat taas olivat kokoontuneet välskärin kamariin, ja lumipyry kevein, pehmein hiutalein peitti ikkunanruudut, suvaitsi postimestari, kapteeni Svanholm, vastoin kaikkien muiden luuloa, hauskuttaa seuraa läsnäolollaan.
Arvid L., mahtoiko se juuri olla hän? Tämä ajatus välähti hennon lapsen aivoissa, lähti kevätpääskysen kevein siivin liitelemään, lensi niin korkealle kohti taivaan sineä, että pilvien seassa saattoi viserrellä ilojaan näiden tulematta maan päällä kenenkään kuultaviksi.
Ei kukaan niitä näe, pimeys peittää ne, pakkanen puree niitä, harakka hyppiä teputtelee kevein askelin niiden lumisella haudalla. Harakka ei tiedä, että hangen alla on jotakin, jossa kerran oli eloa ja riemua, mutta joka nyt on kadonnut. Me tiedämme sen, ja sentähden me nyt ajattelemme ja muistelemme sitä, joka on ollut ja kadonnut, vaan joka on taaskin kerran tuleva.
"Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, että kerkeän ilmoittaa teidät neidille." Ja hän piipersi kevein askelin huoneen lävitse vastapäätä olevalle ovelle. Aikeessa avata ovea, kääntyi hän vielä kerran vieraan puoleen ja kysyi: "Teidän nimenne, hyvä herra?" "Menneval!" "Herra Menneval!" huusi vanha subretti samassa, kun hän avasi oven selkiste-seljällensä.
"Isä voisi sinut juuri ostaa", sanoi Eva vilkkaasti, "ja jos hän sen tekee, silloin saat hyvät päivät. Minäpä kehoitan häntä jo tänään." Samassa pysähtyi laiva puita ottamaan eräällä lastauspaikalla ja Eva, joka kuuli isänsä äänen, juoksi kevein askelin hänen luoksensa. Tuomo taas tarjoutui puita kantamaan ja oli pian ahkerassa toimessa.
Niin, tuntuuhan nyt ruoka maistuvan, vastasi hän omituisella äänenpainolla; hänestä tuntui äkkiä kuin taakka, mikä tähän asti oli painanut häntä, olisi nostettu, ja kevein askelin riensi hän sisään.
Se oli juuri sen paikan näköinen, jonka kyyhky oli hänelle selittänyt olevan prinsessan asunnon. Hän katseli sitä sydämellä sykkivällä. "Kenties tällä hetkellä," ajatteli hän, "leikkii prinsessa noissa varjoisissa lehtimajoissa, eli astuu kevein askelin noilla komeilla penkereillä, taikka lepäilee noiden korkeiden kattoin alla."
Päivän Sana
Muut Etsivät