Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Puheenparret olivat niinkuin olisi niitä kuullut satoja kertoja tätä ennen. »Se asia, joka meidät on tuonut tänne, se on», sanoi hän, »epäilemättä kaikista tärkeimpiä ja huolettavimpia. Hyinen halla, tuo maamme pahin vihollinen, on taas viime suvena liikkunut ankarana vieraanamme sekä pohjan perillä että itäisillä rajamaillamme, joita talven ja kevään kuluessa uhkaa arveluttava nälänhätä.
Kaikki ovat tyydyttävän terveitä paitsi Elsa, joka yhä vaan on hyvin kivulloinen ja näyttää alakuloiselta ja kärsivältä. Synti on, jos sellainen kukka lakastuu kevään ensi kukoistuksessa.
Pitkällinen pouta oli kuitenkin muuttanut sen rehoittavan vihreyden ruskeannäköiseksi, ja vaikka kaikki muuten oli kuten ainakin, niin puuttui kuvasta kumminkin kevään vilkas, iloinen värinloiste. Myöskin taivas näytti saaneen yhtä kuivan ja surullisen muodon kuin maa, sillä aurinkoa peitti pilvi, joka näytti hienolta savulta ilman tippaakaan kosteutta.
Kuin kevään riemu yllättää se rinnan ja sitoo sielun kahlein salaisin. Saa siitä maksaa kalliin veren hinnan ja sielun iloks on se kuitenkin. »Kuin aalto mereen, maine unhoon vaipuu on pysyvämpi rinnan luomiskaipuu. Kuin luonnon ihme, joka kevään tuo, se saapuu kerran joka polven luo.
Kuusi vuotta on kulunut siitä, kuin kirjoitin mitään tähän vanhaan aikakirjaani, ja kun avaan sen jälleen täällä luostarin hiljaisuudessa, ovat ensimäisten sivujen kirjaimet jo vaalenneet ijästä; kuitenkin lähtee niistä kummallisen tuttava lemu, ikäänkuin varhaisen kevään kukista.
Raamattu on todellakin aina uusi niinkuin lintujen laulut, niinkuin kevään kukkaset, niinkuin aaltojen kuohu, niinkuin lasten sydämet, niinkuin nuori mies hohtaavissa vaatteissa haudalla, joka tuhansia vuosia sitä ennen varmaankin lauloi ilosta mailman syntymäpäivänä.
Kyll' lunta täynn' on vuori Ja notkelmat, Vaan ei mun mielen' nuori, Ei laulelmat. Vaikk' ulkomyrskyt pauhaa, S' ei haitakaan, Kun tääll' on tyyntä rauhaa Sisällä vaan. Vaan kevään tullen kylmä Pois pakenee, Ja vuokon sinisilmä Kyyneltelee; Vien silloin laitumelle Taas karjojain, Ja kaiku kantelelle Soi vuorottain. Sua etsin, vehmas nurmi, Taas kerrankin, Miss' aallon vilkas hurmi Käy mutkihin.
Tuossa loistaa punaisia, keltaisia, sinipunervia ja mustia siitepölytäpliä, kaikkien kevään kukkien lemmenvoimaa, jota on koottu läpikuultaviin soluihin.
Vanha isoisä, joka koko talven oli ollut hyvin heikko, oli nyt kevään tullen käynyt yhä heikommaksi ja oli täytynyt kääntyä vuoteen omaksi, josta hän luultavasti ei enää nouse. Vanhus, joka oli valmis jättämään elämän, lähetti nuorelle tyttären pojalle, jota hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen, hartaimmat onnentoivotuksensa tärkeään askeleesen, jonka tämä juuri nyt oli ottanut elämään.
Ja jo sydämessään taipuu, maata syleilee jo kaipuu, ja jo otsa ylväs vaipuu. "Kevähätär, kevään tytti, tunnen: polton hymys sytti, veret synkät sykähdytti. Tunnustan: jo tulvii kaipuu, sydän, tahto puolees taipuu, otsa ylväs maahan vaipuu. Palaa, tuomiten jo tule, jalka niskaan jäykkään pole, sydämelle tuomar' armas ole!" Vaelluslaulu. Huolta vailla harhaan ma halki maailman.
Päivän Sana
Muut Etsivät